Vapaussotaeläke
Vapaussotaeläke oli aiemmin Suomessa eläke, jota maksettiin Suomen sisällissodan veteraaneille, jotka taistelivat valkoisten puolella, ja kaatuneiden tai kuolleiden omaisille.[1]
Eläkkeeseen oikeutetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1919 annetun eläkelain[2] mukaan eläkettä suoritettiin niille sisällissodassa vuonna 1918 haavoittuneille, saamistaan vammoista sairastuneille henkilöille ja niiden sodassa kaatuneiden tai saamistaan vammoista kuolleiden henkilöiden omaisille, jotka kuuluivat laillisen hallituksen joukkoihin. Tätä eläkettä ei saanut ulosmitata.[1]
Eläkettä suoritettiin ainoastaan sille vahingoittuneelle, jonka työkyky oli alentunut enemmällä kuin 10 prosentilla. Kaatuneen tai saamistaan vammoista kuolleen aviopuolisolle suoritettiin elinikäinen eläke ja lapsille 17 vuoden ikään kestävä eläke. Myös kaatuneen tai kuolleen vanhemmat olivat erityisillä ehdoilla oikeutetut saamaan eläkettä.
Tuberkuloosipotilaille, joiden tila oli huonontunut heidän ottaessaan osaa vapaussotaan, myönnettiin valtion varoilla parantolahoitoa.
Eläkeviranomaisia olivat valtion tapaturmalautakunta ja vakuutusneuvosto, joiden puoleen hakijan oli käännyttävä eläkettä saadakseen.[1]