Vanhurskauttamisoppi
Vanhurskauttamisoppi on kristinuskossa oppi syntisen ihmisen vanhurskauttamisesta, johon sisältyvät opit pelastumisesta. Oppi kuvaa sitä, miten Jumalan yhteydestä erkaantunut ihminen pääsee takaisin Jumalan yhteyteen ja pääsee eroon elämää tuhoavista voimista.[1] Vanhassa Testamentissa puhutaan Jumalan vanhurskaudesta viitaten hänen oikeamielisyyteensä. Paavalin kirjeissä vanhurskauttamisoppiin liittyy ihmisen ja Jeesuksen läheisyys. Paavalin ajatukset vaikuttivat Pyhän Augustinuksen kuvaan vanhurskauttamisesta ja Augustinus esitti, miten ihmisen on mahdollista saavuttaa vanhurskaus. Augustinuksen ajatukset puolestaan vaikuttivat Martti Lutherin kuvaan vanhurskauttamisopista, jota hän toi julki arvostellessaan katollisen kirkkon käsityksiä tekojen ja uskon suhteesta. Vanhurskauttamisoppi on tärkeä osa erityisesti läntisessä kristinuskossa, missä se on ollut kulmakivi dogmien muodostumisessa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aamenesta öylättiin - kirkon sanasto Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Kirkkohallitus. Viitattu 5.9.2023.
- ↑ Jarmo Jussila, Mikko Oinonen, Juhana Unkuri, Osmo Vatanen: ”Vanhurskauttamisoppi”, Kirkon ja uskon sanakirja, s. 392-393. Kirjapaja Oy, 2004.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vainio, Olli-Pekka: Luterilaisen vanhurskauttamisopin kehitys Lutherista Yksimielisyyden ohjeeseen. Väitöskirja. Helsinki: Suomen Teologinen Kirjallisuusseura, 2004. ISBN 952-9791-54-2.