Vangin dilemma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vangin dilemma on yksi tavallisimpia peliteorian käsittelemiä valintatilanteita. Sen kehittivät Merrill Flood ja Melvin Dresher vuonna 1950 toimiessaan Rand Corporationissa. Tosin he eivät puhuneet tästä pelistä sen nykyisellä nimellä, vaan kutsuivat sitä yksinkertaisesti peliteoriaksi. Pelin kansantajuisti Vangin dilemmaksi Albert Tucker.

Asetelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi henkilöä ovat tehneet rikoksen ja jääneet siitä kiinni, joten heitä uhkaa vankeus. He kuitenkin ovat sopineet yhteisen tavan toimia: olla puhumatta kuulustelijoille mitään. Kuulustelujen alettua vangit eivät pysty kommunikoimaan keskenään. Kuulustelijat tarjoavat vasikoijalle hyvitystä ja uhkaavat hiljaisena pysyvää kovalla rangaistuksella. Jos molemmat pysyvät hiljaa, kumpikin saa rangaistukseksi vuoden vankeutta. Jos molemmat vasikoivat, kumpikin saa kaksi vuotta vankeutta. Jos vain toinen vasikoi, hän pääsee vapaaksi ja vaiti pysynyt saa kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.

Tulosmatriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A vasikoi A vaikenee
B vasikoi A 2 vuotta A 3 vuotta
B 2 vuotta B vapautuu
Yhteensä 4 vuotta Yhteensä 3 vuotta
B vaikenee A vapautuu A 1 vuotta
B 3 vuotta B 1 vuotta
Yhteensä 3 vuotta Yhteensä 2 vuotta

Tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pulma on siinä, että mitä tahansa toinen valitseekin, itselle parempi vaihtoehto on valita vasikointi. Yhteisen edun mukaista olisi kuitenkin molempien vaieta. Jos vanki A on vaiennut kuten sovittu, B saa vaikenemalla vuoden vankeutta, kun vasikoimalla pääsee vapaaksi. Jos A on vasikoinut, B saa vaikenemalla kolme vuotta vankeutta ja vasikoimalla vain kaksi. Tavallisesti itsekäs ja omaa etua ajatteleva valitsisi siis sooloilun ja varmistaisi lyhyemmän vankilatuomion mieluummin, kuin jos olisi vaiti toisen tunnustaessa. Kuitenkin yhteistuloksena tämä on huonompi kuin yhteistyöllä saavutettu tulos. Tämä on ongelman ydin.

Tapauksesta tekee siis dilemman se, että dominoiva ratkaisu, jossa molemmat tunnustavat, on pareto-inferiorinen. Tämä tarkoittaa, että ratkaisu on vankien yhteenlasketun kokonaishyödyn kannalta heikompi vaihtoehto kuin ratkaisu, jossa molemmat vaikenevat.

Toimijoiden luottamus vaihtelee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos vankien välillä on vakaa luottamus ja aikomus toimia yhdessä, pelin summatulos (kummankin vangin yhteenlaskettu rangaistus) on paras mahdollinen: kumpikin saavat vuoden vankeutta. Peliteorian mukaan tämä tilanne ei toteudu, mikäli peli pelataan vain kerran. Kuitenkin se edellyttää että pelaajat A ja B luottavat toisiinsa vähemmän kuin vangitsijoidensa lupauksiin vasikoinnin henkilökohtaisista eduista.

Vangin dilemman strategian piirteet tulevat esiin vasta toistuvalla vangin dilemmalla, jossa peliä pelataan toistuvasti saman kumppanin kanssa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]