Vampyyrivaarin tarinoita

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vampyyrivaarin tarinoita
Kirjailija Mauri Kunnas
Kuvittaja Mauri Kunnas
Kansitaiteilija Mauri Kunnas
Kieli suomi
Genre lastenkirjallisuus
Kustantaja Otava
Julkaistu 1991
Sivumäärä 44
ISBN 951-1-11854-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Vampyyrivaarin tarinoita on Mauri Kunnaksen kirjoittama ja kuvittama lastenkirja, joka ilmestyi vuonna 1991.[1] Apuna kirjoittamisessa toimi Tarja Kunnas.

Kirjassa kerrotaan vampyyrisuku von Drakkulasta ja muista kylän asukkaista. Vampyyrivaari pelottelee kylän asukkaita öisillä retkillään, mutta todellisuudessa vaari on harmiton. Hän ei ole ainoa, joka aiheuttaa kylässä sekasortoa. Mauno Marsu kylvää pelkoa täydenkuun aikaan ja salaperäinen koira ryöstää hattuja.

Tarinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
  • Kätketty aarre

Vampyyrivaari saa käsiinsä jännittävän paperin, jonka hän arvelee olevan aarrekartta. Niinpä hän, Otto ja Igor lähtevät yöllä aartenetsintään.

  • Lohikäärme Sytkänen

Drakkulan perhe löytää hiilivarastostaan lohikäärmeen, jonka surullinen tarina saa heidät tarjoamaan vakituista yösijaa pannuhuoneestaan.

  • Salakäytävä

Alli Drakkula on tehnyt kalakeittoa, josta kukaan perheenjäsenistä ei pidä. Kaikki päättävät paeta salakäytävän kautta.

  • Neiti Sipsu pelkää

On perjantai ja kolmastoista päivä. Neiti Sipsu käyttäytyy hermostuneesti ja pelokkaasti. Kello kahdentoista aikaan hän on niin suunniltaan, ettei uskalla käydä nukkumaan. Niinpä hän lähtee huolissaan ulos etsimään etsimään vampyyrivaaria, joka ei ole ilmaantunut paikalle häntä pelottelemaan.

  • Vampyyrivaari ja mummo

Pormestari Helsingiuksen äiti tulee vieraisille ja tutustuu vampyyrivaariin. Kaksikko kokee yöllä huimia tempauksia.

  • Äidin munkkirinkilät

Alli Drakkula on leiponut munkkirinkilöitä ja vaarin tekee kovasti mieli syödä muutama. Salaa hän käykin napsimassa muutaman rinkilän, mutta jää lopulta kiinni.

  • "Ihmissusi" Mauno Marsu

Mauno Marsu muuttuu joka täydenkuun aikaan ihmissudeksi, joka terrorisoi koko kylää.

  • Baskerivillen koira

Kylässä kerrotaan hirmuisesta Baskerivillen koirasta, joka varastaa kaikilta nummen poikki kulkevilta hatut. Joukko rohkeita kyläläisiä päättää ottaa asiasta selvän ja napata hattuja pihistelevä koira.

  • Noitarumpu

Vaari lukee kirjasta lappalaisten taikarummuista ja päättää itse rakentaa samanlaisen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yrjö Armas von Drakkula: Vampyyrivaari Yrjö von Drakkula vaalii sukujuuriaan yli kaiken. Häntä harmittaa eniten, ettei kukaan enää pelkää heidän sukuaan ja vaarilla onkin suunnitelmissa opettaa nuorta polvea oikeiden vampyyrien tavoille. Vaari yrittää käyttäytyä kuin kunnon vampyyri ikään: hän nukkuu arkussa ja pelottelee kyläläisiä öisin. Hän ei kuitenkaan osaa muuttua lepakoksi tai lentää. Vaarilla on yksi suuri salaisuus: hän pyörtyy, jos näkee edes pisaran verta.
  • Otto Drakkula: Otto on nuori vampyyripoika, joka joutuu lähtemään mukaan vaarinsa päähänpistoihin. Hän näyttäisi lähtevän mukaan kuitenkin mielellään.
  • Julius Drakkula: Julius on Oton ja Klaaran isä, joka työskentelee kunnansihteerinä. Hän ei ole mielissään vaarin yöllisistä pelotteluretkistä.
  • Alli Drakkula: Alli on Oton ja Klaaran äiti, joka on jännityskirjojen myyjä.
  • Klaara Drakkula: Klaara on vampyyrivauva, joka pureskelee tuttejansa rikki. Vaikka hän onkin pieni, hän liikkuu hyvin vikkelästi.
  • Igor: Igor on perheen hovimestari, joka myös tempautuu mukaan vaarin hullutuksiin. Igor harrastaa tanssimista.
  • Pormestari Helsingius: Pormestari Helsingiuksen suurin päänsärky on, kun vaari talloo hänen kukkapenkkinsä. Hänen vanha äitinsä asuu Norsurannan vanhainkodissa ja pormestari on erittäin tarkka äitinsä terveydestä. Hän ei halua lastensa Jorin ja Irman häiritsevän mummoa, koska tämä on jo vanha. Mummo on asiasta pahoillaan, koska tuntee itsensä varsin viriiliksi.
  • Mauno Marsu: Mauno Marsu on lempeä kuorma-autoilija, joka muuttuu, ainakin omasta mielestään, joka täydenkuun aikaan ihmissudeksi. Silloin hän pistää kaiken mullin mallin ja päätyy putkaan. Mauno selviää aina tilanteista, koska hän ei muista yöllisistä tapauksista mitään ja kylän konstaapeli Patukka ei henno kirjoittaa hänelle sakkoja. Kerran Mauno takaa-ajon seurauksena ajoi kuorma-autonsa päin kilometripylvästä, sinkoutui tuulilasin läpi, löi päänsä ja luuli muuttuneensa lampaaksi.
  • Lohikäärme Sytkänen: Sytkänen on lohikäärme, jonka on vaikea saada yösijaa mistään. Kuorsatessaan Sytkänen hönkii tulta ja aiheuttaa tulipaloja. Hän saa pysyvän yösijan Drakkuloiden pannuhuoneesta, jossa hän toimii keskuslämmittimenä.
  • Neiti Sipsu: Neiti Sipsu on kylän tanssikoulun vetäjä. Hän on tottunut siihen, että joka kuukauden kolmantenatoista päivänä vampyyrivaari tulee pelottelemaan häntä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mauri Kunnas: Vampyyrivaarin tarinoita Maurikunnas.net. Kustannusosakeyhtiö Otava. Arkistoitu 23.11.2008. Viitattu 2.7.2012.