Valkolehtimittari
| Valkolehtimittari | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Lehtimittarit Sterrhinae |
| Suku: | Lehtimittarit Scopula |
| Laji: | ornata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Scopula ornata |
|
| Katso myös | |
Valkolehtimittari (Scopula ornata) on Suomessa erittäinen harvinainen, valkoinen mittariperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siipien pohjaväri on puhtaan valkoinen. Tyvipoikkiviiru ja sisempi poikkiviiru erottuvat etusiivissä himmeinä ja vaalean ruskehtavina ja jälkimmäinen näkyy myös takasiivissä. Ulompi poikkiviiru on musta, melko mutkitteleva ja erottuu molemmissa siipipareissa. Ulomman poikkiviirun ulkopuolella on harmaata tai aavistuksen sinertävää, laikuittaista varjostumaa, joka erottuu himmeänä muualla paitsi poikkiviirun kahden mutkan kohdalla, joissa varjostuma erottuu selvästi ruskeana. Siipiväli 21–24 mm.[1][2]
Samannäköinen laji on lähinnä vain sinilehtimittari (Scopula decorata).[2]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkolehtimittaria tavataan Pohjois-Afrikassa, suurimmassa osassa Eurooppaa ja pohjoisessa sen levinneisyys ulottuu Tanskaan, Etelä-Ruotsiin ja Baltiaan saakka. Idässä lajin elinalue ulottuu aina Japaniin ja Koreaan.[3] Suomesta valkolehtimittari tavattiin ensimmäisen kerran Kemiöstä vuonna 1937[4] ja lajilla on saattanut olla aikaisemmin pieni, tilapäinen esiintymä Hangossa. Nykyisin sitä tavataan vain satunnaisena vaeltajana ja havaintojen ajankohdat sopivat tilanteisiin, joissa ilmavirrat ovat tuoneet perhosia etelämpää.[5] Havainnot lajista Suomessa rajoittuvat aivan etelärannikon tuntumaan[6].
Perhoset lentävät kesän aikana kahtena sukupolvena. Ensimmäisen sukupolven lentoaika on kesä-heinäkuussa ja toisen heinä-syyskuussa.[3]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin elinympäristöjä ovat kuivat, hiekkaiset alueet, kedot, rinneniityt sekä arot.[2] Ruotsissa se viihtyy vain lämpimimmillä ja aurinkoisimmilla biotoopeilla, joiden maaperä on hiekkaista ja mineraalipitoista. Perhoset lentävät sekä päivällä että yöllä ja tulevat valolle. Ne myös lähtevät häirittyinä helposti lentoon. Toukat ovat aktiivisia pääasiassa öisin ja keskenkasvuinen toukka on talvehtiva vaihe. Täysikasvuisena toukka koteloituu maanpinnalle kasvinosien sekaan kehräämäänsä kotelokoppaan.[3]
Ruotsissa lajin esiintymät ovat vähentyneet 1990-luvun loppupuolella jyrkästi ja se on nykyisin luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.[3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasveja ovat erilaiset matalat kasvit, erityisesti ajuruohot (Thymus) ja meiramit (Origanum).[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1687
- ↑ a b c d Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Tampereen kirjapaino Oy Tamprint, 1985. ISBN 951-99620-7-7. s. 77–78
- ↑ a b c d http://www.artfakta.se/SpeciesFact.aspx?TaxonId=101750
- ↑ http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/historia/sterrhinae/sco-ornata.htm
- ↑ Panu Välimäki, Marko Mutanen, Tomi Mutanen & Timo Lehto: Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. Baptria, 2009, 34. vsk, nro 2, s. 46. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Vlindernet (hollanniksi)