Väkipyssy
Wikipedia
Väkipyssy on historiallinen lyhytpiippuinen (alle 500 mm) sileäputkinen ja suurikaliiperinen tuliase, jolla ammutaan hauli- tai rautaromupanoksia. Väkipyssyn piippu usein laajenee trumpettimaiseksi suppiloksi; näin panos leviää laajemmalle alueelle. Samoin laajasuinen suustaladattava pyssy on suorasuista helpompi ladata liikkuvalla alustalla, kuten vankkureissa tai laivan kannella.
Väkipyssyt olivat mustaruutiaseita ja lähes aina suustaladattavia tai käyttivät varhaisia haulikonpatruunoita. Väkipyssyt olivat erityisen suosittuja 1600-luvulta 1800-luvulle vaununajajien ja postimiesten itsepuolustusaseina maantierosvoja ja petoeläimiä vastaan, sillä ne olivat pienen kokonsa vuoksi helppoja käsitellä ja suuren hajontansa vuoksi osuma oli lähes varma. Myös merirosvot ja toisaalta merisotilaat käyttivät väkipyssyjä, koska ne olivat tehokkaita lähitaistelussa laivoihin hyökätessä.
Suomen aselainsäädännön mukaan väkipyssy rinnastetaan muihin historiallisiin mustaruutiaseisiin.
