Unlicenced Mobile Access

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Unlicenced Mobile Access (UMA) on tekniikka, joka sallii pääsyn GSM- ja GPRS-verkon palveluihin muun muassa langattoman lähiverkon ja Bluetoothin kautta. UMA mahdollistaa mobiilin puheen ja datan sekä muun liikenteen saumattoman siirtämisen langattomien radioverkkojen yli ja täten laajentaa IMS- ja SIP-pohjaisia palveluita sekä sovelluksia IP kytkentäiseen verkkoon. UMA:sta käytetään myös nimeä Generic Access Network eli GAN.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2003 joulukuussa 14 johtavaa mobiilioperaattoria ja palveluntarjoajaa sopivat yhdessä piiri- ja pakettikytkentäisten palvelujen sekä IMS-pohjaisten palveluiden kehittämisestä niin, että niitä voitaisiin käyttää minkä tahansa IP-pohjaisen verkon yli, mukaan lukien Internet. Samassa sovittiin, että kehitystyön tulokset julkaistaisiin ja esiteltäisiin standardina ratkaisuna. Tarkoituksena saavuttaa globaali standardius UMA-tekniikalle.

Lokakuussa 2004 kehitysyhteisö julkisti UMA:sta ensimmäisen version ja esitteli sen myös 3GPP-yhteisölle. Huhtikuussa 2005 3GPP-yhteisö julkaisi UMA:n osana release 6:ta, tosin se käytti siitä nimeä GAN (Generic Access Network). Pian 3GPP-yhteisön adoptoitua UMA:n, alkoivat laitevalmistajat tekemään UMA-tekniikkaa hyödyntäviä laitteita.

Toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanke syntyi tarpeesta saada laadukkaita ja edullisia mobiilipalveluita kuluttajille kotiin ja työpaikalle. Tarkoituksena oli luoda standardoitu tekniikka, jonka avulla voisi saumattomasti vaihtaa mobiiliverkosta esim. langattomaan laajakaistaan (WLAN). UMA-tekniikalla saavutetaan vaihtoehtoinen yhteys GSM- ja GPRS-runkoverkkoihin IP-pohjaisten laajakaistayhteyksien avulla. Tekniikan avulla kaikki liikenne: data, puhe, viestit kulkee jonkin muun kuin operaattorin verkon kautta.

UMA-tekniikka hakee automaattisesti langattomia verkkoja, joihin se voisi muodostaa yhteyden. Suurin hyöty saataisiin verkoista, jotka ovat "aina" päällä, kuten työpaikoilla ja julkisissa paikoissa esim. nettikahvilat ja kauppakeskukset. UMA suunniteltiin niin, että se voi hyödyntää suoraan jo olemassa olevia verkkoja eikä mitään uutta infrastruktuuria tarvitsisi rakentaa. Toimintamalli luotiin näkymättömäksi verkkolaitteille (tukiasemat, reitittimet ja modeemit).

Saumattomuus UMA:ssa saavutettiin vain kehittämällä uusi verkkoelementti, UMA Network Controller, UNC sekä sen kanssa keskustelevia protokollia, jotka turvaavat GSM/GPRS signallointiliikenteen IP-verkossa.

Edut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palveluntilaajan näkökulmasta:

● Usein langattomat laajakaistayhteydet ovat nopeudeltaan operaattorin mobiiliverkkoja nopeampia ja luotettavampia

Operaattorin näkökulmasta:

● Mobiiliverkkoon saadaan lisää kaistaa, jos tilaaja siirtyy käyttämään jonkin muun verkkoa