Toukohärät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toukohärät (Meloidae)
Isotoukohärkä (Meloe proscarabaeus)
Isotoukohärkä (Meloe proscarabaeus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Pimikkökuoriaismaiset Tenebrionoidea
Heimo: Toukohärät Meloidae
Alaheimoja, tribuksia ja sukuja (Euroopassa)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Toukohärät Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Toukohärät Commonsissa

Toukohärät (Meloidae)[1] on kovakuoriaisten lahkoon kuuluva heimo. Heimoon kuuluu neljä alaheimoa, 120 sukua ja 2 500 lajia.[2]

Elinympäristö ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisen pää on kokonaan näkyvissä ja niska on epätavallisen ohut. Selkäkilpi on etupäästä kapeampi kuin takapäästä, eikä siinä ole harjannetta. Selkäkilvet ovat usein värikkäitä. Jalat ovat pitkät. Toiset lajit ovat lentokyvyttömiä. Puoluskeinona toukohärät erittävät nivelistään kantaridiinia, joka on ihoa ärsyttävää myrkkyä.[2][1]

Triunguliinit ovat pieniä, veneenmuotoisia ja kuusijalkaisia.[2]

Suurin osa aikuisista on päiväeläimiä. Aikuiset toukohärät viihtyvät aurinkoisilla, avoimilla paikoilla, kuten niityillä ja hakkuuaukeilla. Ne elävät ryhmissä ja niitä esiintyy keväällä.[2][1]

Elämänkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epicauta vittata -lajin vaiheet:
A: triunguliinitoukka
B, C: matomainen toukka
D: talvehtimiskotelo
E: kotelo
F: imago.

Toukohärkänaaras munii maahan, kivien alle tai kasveille suuren määrän munia kerralla, jopa tuhat. Munista kuoriutuu kuusijalkaisia toukkia, triunguliineja. Toukat hakeutuvat erakkomehiläisten pesiin. Eräät lajit kiipeävät kukkiin vaanimaan erokkomehiläisiä, joiden karvoihin kiinnittyineinä ne saavat kyydin pesään, toiset löytävät sinne omin voimin.[2][1]

Pesässä niistä kehittyy matomaisia ja ne syövät isäntäeläimen munia, toukkia ja ruokavarastoja. Kuudennessa tai seitsemännessä toukkavaiheessa ne talvehtivat lepotilassa (diapaussi), jossa iho kovettuu, lihakset rappeutuvat ja hengitys vähenee. Sen jälkeen ne taas kuorituvat matomaisina toukkina ja koteloituvat. Jotkut lajit kaivavat itselleen kolon koteloitumista varten. Koteloista ne kuoriutuvat keväällä. Aikuiset elävät yleensä kolmisen kuukautta, jona aikana ne parittelevat ja munivat useita kertoja.[2][1]

Tämä peruskuvio voi vaihdella lajeittain ja ympäristötekijöistä johtuen. Eräillä lajeilla ei toisinaan ole lepovaihetta ollenkaan tai ne voivat palata siihen uudestaan. Toisilla lajeilla ei ole erillistä lepomuotoa vaan ne talvehtivat munina, triunguliineina tai aikuisina. Joskus lepotila voi kestää yli vuodenkin.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisintä lajia, sinitoukohärkää, tavataan koko maassa[3]. Isotoukohärkä on uhanalainen. Kaksi lajia, huhtihärkä ja typytoukohärkä, ovat hävinneet maasta elinympäristön umpeenkasvun takia.[4]

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa listassa on joitakin lajeja heimon noin 2500:sta lajista. Suomessa tavattavat on merkitty tähdellä (*) ja aiemmin tavatut kahdella (**)[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Martikainen 2003
  2. a b c d e f g Selander 2010
  3. Kovakuoriaisatlas: 3. Lucanidae–Scraptiidae. 2010. Viitattu 8.9.2012.
  4. Hyvärinen & al: 558, 573