Toukohärät
| Toukohärät (Meloidae) | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Isotoukohärkä (Meloe proscarabaeus) | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Alaheimoja, tribuksia ja sukuja (Euroopassa) | ||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Toukohärät Wikispeciesissä |
Toukohärät (Meloidae)[1] on kovakuoriaisten lahkoon kuuluva heimo. Heimoon kuuluu 2500 lajia, 120 sukua ja neljä alaheimoa.[2]
Sisällysluettelo |
Elinympäristö ja ulkonäkö [muokkaa]
Aikuisen pää on kokonaan näkyvissä ja niska on epätavallisen ohut. Selkäkilpi on etupäästä kapeampi kuin takapäästä, eikä siinä ole harjannetta. Selkäkilvet ovat usein värikkäitä. Jalat ovat pitkät. Toiset lajit ovat lentokyvyttömiä. Puoluskeinona toukohärät erittävät nivelistään kantaridiinia, joka on ihoa ärsyttävää myrkkyä.[2][1]
Triunguliinit ovat pieniä, veneenmuotoisia ja kuusijalkaisia.[2]
Suurin osa aikuisista on päiväeläimiä. Aikuiset toukohärät viihtyvät aurinkoisilla, avoimilla paikoilla, kuten niityillä ja hakkuuaukeilla. Ne elävät ryhmissä ja niitä esiintyy keväällä.[2][1]
Elämänkierto [muokkaa]
A: triunguliinitoukka
B, C: matomainen toukka
D: talvehtimiskotelo
E: kotelo
F: imago.
Toukohärkänaaras munii maahan, kivien alle tai kasveille suuren määrän munia kerralla, jopa tuhat. Munista kuoriutuu kuusijalkaisia toukkia, triunguliineja. Toukat hakeutuvat erakkomehiläisten pesiin. Eräät lajit kiipeävät kukkiin vaanimaan erokkomehiläisiä, joiden karvoihin kiinnittyineinä ne saavat kyydin pesään, toiset löytävät sinne omin voimin.[2][1]
Pesässä niistä kehittyy matomaisia ja ne syövät isäntäeläimen munia, toukkia ja ruokavarastoja. Kuudennessa tai seitsemännessä toukkavaiheessa ne talvehtivat lepotilassa (diapaussi), jossa iho kovettuu, lihakset rappeutuvat ja hengitys vähenee. Sen jälkeen ne taas kuorituvat matomaisina toukkina ja koteloituvat. Jotkut lajit kaivavat itselleen kolon koteloitumista varten. Koteloista ne kuoriutuvat keväällä. Aikuiset elävät yleensä kolmisen kuukautta, jona aikana ne parittelevat ja munivat useita kertoja.[2][1]
Tämä peruskuvio voi vaihdella lajeittain ja ympäristötekijöistä johtuen. Eräillä lajeilla ei toisinaan ole lepovaihetta ollenkaan tai ne voivat palata siihen uudestaan. Toisilla lajeilla ei ole erillistä lepomuotoa vaan ne talvehtivat munina, triunguliineina tai aikuisina. Joskus lepotila voi kestää yli vuodenkin.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Suomessa [muokkaa]
Yleisintä lajia, sinitoukohärkää, tavataan koko maassa[3]. Isotoukohärkä on uhanalainen. Kaksi lajia, huhtihärkä ja typytoukohärkä, ovat hävinneet maasta elinympäristön umpeenkasvun takia.[4]
Lajeja [muokkaa]
Seuraavassa listassa on joitakin lajeja heimon noin 2500:sta lajista. Suomessa tavattavat on merkitty tähdellä (*) ja aiemmin tavatut kahdella (**)[1].
- Meloinae
- Lyttini
- Lytta vesicatoria, espanjankärpänen
- Meloini
- Meloe brevicollis, typytoukohärkä **
- Meloe proscarabaeus, isotoukohärkä *
- Meloe violaceus, sinitoukohärkä *
- Lyttini
- Nemognathinae
- Nemognathini
- Apalus bimaculatus, huhtihärkä **
- Nemognathini
Lähteet [muokkaa]
- Fauna Europaea. Meloidae. 2004. Viitattu 8.9.2012. (taksonomian lähde)
- Hyvärinen, Esko & al. Kovakuoriaiset. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.9.2012.
- Martikainen, Petri. Heimo Meloidae, toukohärät (kehyksen alasivu). 2003. Kuoriaistietoa. Viitattu 8.9.2012.
- Selander, Richard B. 2010. Blister beetles. Featured Creatures. Viitattu 8.9.2012.
- Suomen kovakuoriaisatlas. 2010. Viitattu 8.9.2012.
