Tiradin solan taistelu
| Tiradin solan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Filippiinien–Yhdysvaltain sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
500 |
60 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
2 kaatunutta |
52 kaatunutta | ||||||
Tiradin solan taistelu oli Filippiinien–Yhdysvaltain sodan aikana 2. joulukuuta 1899 käyty taistelu 500 miehen vahvuisen yhdysvaltalaisen ja 60 miehen vahvuisen filippiiniläisen osaston välillä Tiradin solassa nykyisen Ilocos Surin maakunnan alueella Filippiinien Luzonin saarella. Taistelu päättyi yhdysvaltalaisten voittoon, ja puolustajista miltei kaikki saivat surmansa. Puolustajien oli kuitenkin onnistunut viivyttää maan presidentti Emilio Aguinaldoa takaa ajavia yhdysvaltalaisia. Filippiineillä taistelusta tulikin yksi sodan tunnetuimmista sankaritarinoista.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filippiinien–Yhdysvaltain sota oli alkanut laukaustenvaihdolla Manilassa helmikuussa 1899. Yhdysvallat voitti yhteenotot Manilassa, minkä jälkeen kukistui myös filippiiniläisten pääkaupungikseen julistama Malolos. Filippiinien tasavallan presidentin Emilio Aguinaldon oli onnistunut vältellä yhdysvaltalaisia joukkoja ja jatkaa sotaansa heitä vastaan. 17. marraskuuta 1899 hänen oli kuitenkin täytynyt vetäytyä yhdysvaltalaisjoukkojen takaa-ajamana Naguilianiin La Unionissa Luzonin länsirannikolla. Samana päivänä hänen peräänsä oli lähtenyt prikaatinkenraali Samuel B. M. Youngin johtama noin 80 miehen ratsuväenosasto. 20. marraskuuta he olivat vallanneet La Unionin hallinnollisen keskuksen San Fernando de la Unionin. Aguinaldo oli lähtenyt jälleen pakoon. Yhdysvaltalaiset olettivat hänen olevan matkalla kohti Cagayanin laaksoa pohjoisessa. 26. marraskuuta Marchin alaisuuteen liittyi majuri Peyton C. Marchin komentama 500 miehen vahvuinen jalkaväen pataljoona. Young lähetti Marchin joukkoineen kohti Candonia ja Tiradin solaa Ilocos Surissa.[1]
Filippiiniläisten puolella Tiradin solaa ja Aguinaldon pakoa suojaamaan oli määrätty kenraali Gregorio del Pilar.[2] Hän valitsi joukoistaan henkilökohtaisesti 60 miestä, joiden tarkoituksena oli taistellen viivyttää yhdysvaltalaisia. Tiradin solalla kulkevalle kapealle väylälle rakennettiin nopeasti puolustusasemien valmistelemiseksi esteitä ja juoksuhautoja.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
March saapui joukkoineen kapealle solalle 2. joulukuuta 1899. Kulkureitillään he törmäsivät filippiiniläisten rakennuttamaan esteeseen. Puolustajat odottivat yhdysvaltalaisten etenevän tulikantamalle, jolloin he ampuivat useita tappioita aiheuttaneen yhteislaukauksen. Yhdysvaltalaiset heittäytyivät maihin ja March määräsi toisen komppaniansa hyökkäämään puolustajien asemaa vastaan. Hyökkääjät lyötiin takaisin, jolloin yhdysvaltalaiset päättivät luopua suorasta hyökkäyksestä puolustajien asemaa vastaan. Sen sijaan he lähtivät kiertämään puolustajien selustaan, minkä lisäksi viereiselle kukkulalle asetettiin tarkka-ampujia. Samalla kun osa joukoista kiersi selustaan, osa joukoista piti puolustajat tulellaan paikallaan. Jyrkkien kallioiden kautta kiertäneet yhdysvaltalaiset saapuivat lopulta puolustajien asemien yläpuolelle. Pilarin miehet alkoivat vetäytyä, mutta monet kaatuivat ylämaastosta ampuvien yhdysvaltalaisten kivääritulessa.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelun päätyttyä filippiiniläiset olivat menettäneet kaatuneina 52 miestä, eli suurimman osan taisteluun osallistuneista. Surmansa oli saanut myös kenraali Pilar. Yhdysvaltojen tappiot olivat kaksi miestä kaatuneina ja yhdeksän haavoittuneina. Taistelu oli sinänsä voitto yhdysvaltalaisille, mutta filippiiniläisten puolustajien oli onnistunut viivyttää yhdysvaltalaisia, ja viivytyksen ansioista presidentti Aguinaldon oli jälleen onnistunut paeta häntä takaa-ajavia joukkoja.[1] Hänen onnistui pakoilla aina vuoteen 1901 saakka, jolloin hän jäi kiinni 31. maaliskuuta.[3]
Filippiineillä Tiradin solan taistelusta tuli sittemmin hieman Thermopylain taistelun tarinan kaltainen sankaritarina. Sodan taisteluista se on selvästi juhlituin. Puolustajia johtanut kenraali Pilar sai sankarimaineen.[1]
Filippiiniläinen Gregorio del Pilarista kertova vuoden 2018 elokuva Goyo: Ang Batang Heneral huipentuu Tiradin solan taisteluun.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Spencer C. Tucker: The encyclopedia of the Spanish-American and Philippine-American wars : a political, social, and military history, s. 643-644. ABC-CLIO, 2009. ISBN 978-1-85109-952-8. (englanniksi)
- ↑ General Gregorio Del Pilar Philippine Military Academy. Viitattu 15.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Tirad Pass and the Capture of Aguinaldo The Philippine History Site. University of Hawaii at Manoa. Arkistoitu 22.10.2019. Viitattu 15.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Apa Agbayani: ‘Recreating the Battle of Tirad Pass was a nightmare’: The making of ‘Goyo’ CNN Philippines. Arkistoitu 15.11.2019. Viitattu 15.11.2019. (englanniksi)