Tilakaavio
Wikipedia
UML-kaaviotyypit
Tilakaaviolla esitetään luokan tilakäyttäytymistä. Kaavio sisältää tiloja ja niiden välisiä siirtymiä. UML käyttää Harelin tilakarttoja (David Harel 1987), joissa tila voi olla hierarkkinen.
[muokkaa] Yleiskuvaus
Tilakaavioita käytetään kuvaamaan järjestelmän käyttäytyminen. Tilakaaviot kuvaavat mahdollisia tiloja, jotka voivat vastaanottaa tapahtumia.
Tilakaaviolla yleensä esitetään graafisesti tilakone. Toinen mahdollinen esitys on tilasiirtymäkaavio.
[muokkaa] Suunnattu graafi
Tilakoneen tilakaavion perinteinen muoto on suunnattu graafi, johon kuuluu seuraavat elementit[1] [2]:
- Tilat Q: äärellinen joukko napoja, joita normaalisti kuvataan ympyröillä viitteineen;
- Tulosymbololit Σ: tulosymbolien tai niiden kuvaajien joukko;
- Lähtösymbolit Z: lähtösymbolien tai niiden kuvaajien joukko;
Tulosfunktio ω , joka esittää tulo- ja lähtösymbolien välisen riippuvuuden matemaattisesti esitettynä symboleilla ω : Σ × Q→ Z.
- Siirtymät δ: esittävät muunnoksia kahden tilan välillä. Siirtymä piirretään yleensä nuolena. Sitä kuvataan matemaattisesti symboleilla δ : Σ × Q → Z
- Alkutila q0:. Alkutila q0 ∈ Q esitetään nuolella, jossa ei ole aloituspistettä. .
- Hyväksymistilat F: Jos kyseessä on ns. acceptor-tyyppinen automaatti, F ∈ Q on hyväksymistila (accepting state). Se piirretään kaksinkertaisena ympyränä. Joskus hyväksymistila toimii samalla lopputilana (halt, trapped).
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Taylor Booth (1967) Sequential Machines and Automata Theory, John Wiley and Sons, New York.
- ↑ John Hopcroft and Jeffrey Ullman (1979) Introduction to Automata Theory, Languages, and Computation, Addison-Wesley Publishing Company, Reading Mass, ISBN 0-201-02988-X

