Tiheyskorkeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiheyskorkeuden määrityskaavio nomogrammina.

Tiheyskorkeus on ilmailussa käytetty lentokoneen lentokorkeus, joka vastaa kansainvälisen standardi-ilmakehän (ISA, International Standard Atmosphere) korkeutta, jolla on tietty ilman tiheys. Kyseessä on korjattu painekorkeus, jossa otetaan huomioon standardi-ilmakehästä poikkeava ilman lämpötila.

Sekä ilman lämpötilan kasvu että pienemmässä määrin ilmankosteuden kasvu pienentävät ilman tiheyttä.

Lentoturvallisuutta parantava laskentaparametri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilman tiheys vaikuttaa sekä lentokoneen aerodynaamiseen että sen voimalaitteen suorituskykyyn. [1]

  • ilman tiheyden lasku pienentää siiven nostovoimaa
  • potkurin tehokkuus heikkenee tiheyden laskiessa
  • voimalaitteen teho laskee ilman hapen määrän laskiessa; ts. korkealla, kuumissa ja kosteissa oloissa voimalaitteen tuottama teho on pienempi kuin matalalla, kylmässä ja kuivassa ilmassa
  • suuremmassa tiheyskorkeudessa lentokone kiihtyy hitaammin lähtökiidossa ja lennon aikana
  • sakkausnopeus kasvaa tiheyskorkeuden kasvaessa
  • lentokoneen nousunopeus on pienempi tiheyskorkeuden kasvaessa

Määritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivalle ilmalle tiheyskorkeus lasketaan:


\mathrm{DA} = 144745,11628 \left[1-\left(\frac{P_0/P_{SL}}{\mathrm{T}/T_{SL}}\right)^b\right]

missä

\mathrm{DA}= tiheyskorkeus (jalkaa, ft)
P_0= ilmanpaine (staattinen paine)
P_{SL}= merenpinnan standardin mukainen paine eli 1013,25 hPa
\mathrm{T}= ilman lämpötila (K)
T_{SL}= merenpinnan standardin mukainen ilman lämpötila eli 288,15 K
b= 0,235

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. AOPA Flight Training, Volume 19, Number 4; April 2007; Aircraft Owners and Pilots Association; ISSN 1047-6415

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]