Talvivaara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj
Yritysmuoto Julkinen osakeyhtiö
Osake

OMXH: TLV1V

LSE: TALV
Markkina-arvo 145 milj. € (31.12.2013)[1]
Perustettu 2003
Perustaja Pekka Perä[2]
Toimitusjohtaja Pekka Perä[2]
Kotipaikka Sotkamo, Suomi
Toimiala kaivosteollisuus
Tuotteet mineraalit (nikkeli ja sinkki)
Liikevaihto Laskua77,6 milj. € (2013)[1]
Liikevoitto Laskua-701,8 milj. € (2013)[1]
Tilikauden tulos Laskua-812,5 milj. € (2013)[1]
Henkilökuntaa 549 (31.12.2013)[1]
Kotisivu www.talvivaara.com

Talvivaaran kaivos on suomalainen monimetallikaivos, johon kuuluu metallitehdas. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj on rahoituksesta vastaava pörssiyhtiö. Operatiivisena yhtiönä toimii Talvivaara Sotkamo Oy, joka operoi Sotkamon kunnassa sijaitsevaa Talvivaaran kaivosta. Talvivaaran kaivos käsittää Kuusilammen ja Kolmisopen nikkeli- ja sinkkiesiintymät. Talvivaarassa käytetään kustannustasoltaan edulliseksi luonnehdittua bioliuotusmenetelmää, jonka on myös arveltu mahdollistavan muutoin varsin köyhän malmin taloudellisesti kannattavan hyödyntämisen.

Toimitusjohtaja Perän mukaan kaivos tarjoaa työtä useille sadoille, joista noin 500 työskentelee kaivosyhtiön kirjoilla ja satoja urakoitsijoiden kirjoilla.[3] Valtio on rahoittanut alueen infrastruktuuria, muun muassa sähkölinjan, teiden ja rautatien rakentamista 50 miljoonalla eurolla. Rahoitus on tehty Ranuan Suhangon kaivosprojektista omaksutulla jälkirahoitusmallilla, jossa kaivosyhtiö tekee investoinnit ja valtio maksaa ne takaisin[4].

15. marraskuuta 2013 Talvivaara kertoi hakevansa yrityssaneeraukseen. [5] Itse pörssiyhtiö pääsi saneerauksen piiriin 29.11.2013, mutta operatiivinen yhtiö Talvivaara Sotkamo ei ainakaan tässä vaiheessa, koska belgialainen velkoja, sinkkiyhtiö Nyrstar ei sitä puoltanut.[6][7] 14. huhtikuuta 2014 Talvivaaran mahdollisuudet yrityssaneeraukseen paranivat, kun Nystar ilmoitti aiemmista tiedoista poiketen myöntävänsä yhtiölle uuden, enintään 20 miljoonan euron suuruisen lisärahoituksen.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran esiintymä on alun perin löytynyt Geologian tutkimuskeskuksen tutkimuksissa vuonna 1977. Tällöin esiintymä havaittiin suureksi, mutta verrattain heikkolaatuiseksi. Tämän vuoksi sen hyödyntäminen ei ollut kannattavaa perinteisillä rikastusmenetelmillä, vaan vaati bioliuotusmenetelmän kehittymistä maailmalla (esim. Chilessä) ennen kuin kannattava hyödyntäminen tuli mahdolliseksi.

Kaivosoikeudet jäivät Outokumpu Oyj:n haltuun, joka myi ne vuonna 2003 entiselle työntekijälleen Pekka Perälle kahden euron hintaan[9]. Talvivaaran kaivososakeyhtiö (Talvivaara Mining Company plc) keräsi listautuessaan Lontoon pörssiin yli kolmesataa miljoonaa euroa.[10] Toukokuussa 2009 Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj listattiin myös Helsingin pörssiin.[11][12] Rinnakkaislistautumisesta saadut varat mahdollistavat syksyyn 2009 mennessä toteutettavat 22 miljoonan laiteinvestoinnit, joiden myötä tuotantokapasiteetti nousee alkuperäisestä 45 prosentilla[13]. Kaivoksen rakentaminen maksoi vuosina 2007 ja 2008 yhteensä noin 560 miljoonaa euroa[13].

Kaivos aloitti toimintansa 1. lokakuuta 2008,[14] ja ensimmäinen nikkeli-kobolttisakkakuorma lähetettiin kaivokselta 19. helmikuuta 2009 maanteitse Kajaanin rautatieasemalle, josta se jatkoi junakuormana Harjavaltaan Norilsk Nickelin jalostamolle. Kuljetukset siirtyivät kokonaan rautateille Talvivaaran radan valmistuttua.[15]

Kaivos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran kaivoksen malmi sisältää nikkeliä, sinkkiä, kuparia, kobolttia, mangaania ja uraania. Suunnitellulla vuosituotantokapasiteetilla 50 kilotonnia (kt) nikkeliä kaivos tuottaa myös 90 kt sinkkiä, 15 kt kuparia ja 1,8 kt kobolttia. Lisäksi kaivos tulee tuottamaan myös 0,35 kt uraania, jos Talvivaara saa uraanin talteenottoluvan.[16]

Kaivos tuottaa tällä hetkellä pääasiassa nikkeliä ja sinkkiä. Lisäksi kaivos tuottaa kobolttia ja kuparia.[17][18] Suunnitelmissa on myös uraanin ja mangaanin tuotanto.

Malmivarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran esiintymät ovat yksi Euroopan suurimmista tiedossa olevista sulfidisen nikkelin esiintymistä. Esiintymien mineraalivarat arvioidaan 2053 miljoonaksi tonniksi, jotka riittävät useiksi vuosikymmeniksi. Talvivaara arvioi, että sillä on edelleen merkittävää malminetsintäpotentiaalia nykyisin tunnetun malmion ympärillä. Tähän mennessä löydetyn malmin metallipitoisuudet ovat: nikkeli 0,22 %, sinkki 0,50 %, kupari 0,13 %, koboltti 0,02 % ja uraani 0,0017 %. Malmivarojen arvioinnissa käytetty nikkelin rajapitoisuus on 0,07 %.[19]

Tuotantoprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaara käyttää metallien erottamiseen biokasaliuotusta. Biokasaliuotus on kustannuksiltaan edullinen prosessi, joka tarvitsee toimiakseen vain ilmaa, vettä ja mikrobeja. Prosessin vaatimat investoinnit ja käyttökustannukset ovat pienemmät kuin perinteisillä sulatus- ja jalostusprosesseilla, minkä lisäksi biokasaliuotuksen ilmoitetaan olevan puhtaampi ja ympäristöystävällisempi menetelmä. Biokasaliuotus vaatii vähemmän energiaa kuin perinteiset jalostusprosessit.[20]

Uraanin talteenotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran malmissa esiintyy pieninä pitoisuuksina uraania. Uraani liukenee malmista biokasaliuotuksen yhteydessä. Pääosa uraanista poistuu osaksi jätealueelle varastoitavaa kipsisakkaa, mutta osa uraanista kertyy nikkelituotteeseen epäpuhtautena.[21]

Helmikuussa 2010 yhtiö ilmoitti suunnittelevansa uraanin talteenottoa sivutuotteena Talvivaaran kaivoksella. Vuosituotannoksi on arvioitu noin 350 tonnia.[22] Tammikuussa 2012 EU:n komissio on puoltanut uraanilupaa. [23] Valtioneuvosto myönsi kaivokselle luvan uraanin talteenottoon kuuden ministerin vastustaessa. [24]

Yhtiö arvioi saavansa uraanin talteenottoon tarvittavat tekniset valmiudet ja luvat vuoden 2013 aikana.[25] Uraanin talteenoton seurauksena prosessissa kiertävän ja jätteisiin jäävän uraanin määrä vähenee olennaisesti, millä on yhtiön mukaan edullinen vaikutus myös kaivoksen ympäristössä.[26]

Korkein hallinto-oikeus kumosi uraaniluvan 5.12.2013 ja palautti sen valtioneuvostolle uudelleen valmisteltavaksi.[27] Huhtikuussa 2014 Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myönsi ympäristöluvan Talvivaaran mahdolliselle uraanin talteenotolle. Talteenotto ei voi kuitenkaan alkaa välittömästi, vaan se päätös vaatii vielä oikeudellisen hyväksynnän.[28]

Yrityksen johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2011 toimitusjohtaja Pekka Perä ilmoitti jättävänsä tehtävänsä, mutta jatkaa siihen saakka, kunnes uusi toimitusjohtaja löytyy[29]. Keväällä 2012 toimitusjohtaja Perä siirtyi hallituksen puheenjohtajaksi ja uutena toimitusjohtajana aloitti Harri Natunen, joka on aikaisemmin työskennellyt Bolidenilla ja vastannut sinkkitoimintojen johtamisesta ja liiketoiminnan kehittämisestä. Toimitusjohtaja vaihtui 26. huhtikuuta 2012.[30] 15. marraskuuta 2012 Perä palasi toimitusjohtajaksi Natusen jatkaessa muissa johtotehtävissä.[31]

Ympäristöongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran vesien käsittelyssä on ollut ongelmia. Ongelmat ovat liittyneet veden puhdistamiseen, ylimääräisen veden hallintaan sekä vuotoihin. Metallipitoisia vesiä on päässyt luontoon. Suomen Luonnonsuojeluliiton tilaaman asiantuntijaryhmän mukaan yrityssaneeraustilanteessa yhtiön varat eivät riitä saastuttamansa ympäristön puhdistamiseen, mikäli valtio ei tule apuun, vaan yritys ajautuu konkurssiin.[32]

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto käsitteli huhtikuussa 2014 uudelleen kaivoksen ympäristöluvan. Lupa mahdollistaa uraanin talteenoton. Toisaalta jätesakka on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi ja jätehuollon varmistamiseksi asetetut uudet vakuudet nostavat kaivosyhtiön vakuussumman 107 miljoonaan euroon.[33]

Vesistöjen kuormitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaralla on ympäristölupa laskea puhdistettuja vesiä Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin. Puhdistettu vesi sisältää jonkin verran mm. natriumia, sulfaattia ja mangaania. Pitoisuudet olivat yhtiön mukaan huipussaan vuonna 2010, minkä jälkeen niitä saatiin lasketuksi yhtiön toimiessa normaalisti. Yhtiön tavoitteena on edelleen vähentää vesistöjen kuormitusta muun muassa käänteisosmoosilaitosten avulla, siirtymällä metallitehtaalla suljettuun vesikiertoon sekä sitouttamalla metalleista suurempi osa biokasaliuotuksessa kiinteään olomuotoon.[34]

Sulfaattipäästöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran suurimmaksi ympäristöhaitaksi on väitetty sulfaattipäästöjä, jotka rehevöittävät vesistöjä ja jotka olisivat vuosien ajan ylittäneet lupaehdot reippaasti. Toisin kuin sulfaattipäästöt, raskasmetallipäästöt aiheuttavat haittaa, esimerkiksi kalakuolemia, vain lähimmissä järvissä, ja niiden vaikutus lakkaa päästöjen loppuessa. Kyseiset metallit eivät rikastu ravintoketjussa ja uraanin vaikutus on luonnon säteilyäkin pienempi. Rehevöitymisen haitat jatkuvat pidempään. Nämäkin päästöt kuitenkin aiheuttavat haittoja vain lähimmissä järvissä kun taas maatalouden, teollisuuden ja asuntojen jätevesien typpi- ja fosforipäästöt rehevöittävät jokien ja järvien tilaa hyvin laajalti. [35]

Talvivaaran Kaivososakeyhtiö myöntää, ettei yhtiö ole osannut arvioida sulfaattipäästöjen määrää. Toteutuneet päästöt ovat olleet 60-kertaisia arvioihin verrattuna. Läheisten järvien vesi on muuttunut suolaiseksi kaivoksen natriumsulfaatista.[36] Kainuun elinkeino- ja ympäristökeskus ilmoitti, että mahdollinen tuotannon nosto edellyttää uuden YVA-menettelyn. Suomen Luonnonsuojeluliitto vaati maaliskuussa 2012 koko kaivoksen toiminnan keskeyttämistä siksi, että sen ympäristöhaitat ovat mittavat ja että ympäristölupia ei ole osin noudatettu.[37] Euroopan komissio esitti tietopyynnön Suomen Ympäristöministeriölle ELY-keskuksen toiminnasta Talvivaaran kaivoksen tapauksessa. Euroopan komissio saattaa ryhtyä oikeudellisiin toimiin, jos kaivoksen valvonta ELY-keskuksen toimesta on ollut EU:n ympäristölainsäädännön vastaista.[38] Suomen Ympäristöministeriön tekemän selvityksen perusteella ELY-keskus sai toiminnastaan puhtaat paperit, koska EU:n ympäristölainsäädäntöä ei oltu rikottu.[39]

Uraanipäästöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2012 tapahtuneen sakka-altaan vuodon yhteydessä kipsisakka-altaiden uraania ilmoitettiin kulkeutuneen veden mukana kilometrien päähän sakka-altaista.[40] Säteilyturvakeskuksen mukaan uraanipitoisuudet kohosivat läheisissä vesistöissä, minkä jälkeen ne laskivat. Havaitulla uraanilla ei ollut Säteilyturvakeskuksen mukaan säteilysuojelullista merkitystä ihmisille tai ympäristölle.[41][42] Vuodon jälkeen uraanin pitoisuus oli lähimmässäkin järvessä korkeimmillaan alle miljoonasosan (600 - 700 µg/l). Jos sellaista järvivettä joisi jatkuvasti, annos olisi viidennes siitä, minkä suomalainen saa muutenkin luonnosta ja terveydenhoidosta. Seuraavassa järvessä pitoisuus oli alle miljardisosan. [35] Itse sakka-altaissa STUK arvioi olevan kiinteänä satoja tonneja uraania.[43]

Kipsisakka-altaiden vuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä järjestettiin mielenosoitus Talvivaarasta 14.11.2012.

Talvella 2012-2013 sattui Talvivaaran kipsisakka-altaissa kaksi suurta vuotoa, jotka saivat osakseen laajaa huomiota. Kipsisakka-altaassa on veteen liuenneita raskasmetalleja, muun muassa uraania, kadmiumia ja nikkeliä.[44]

Ensimmäinen vuoto sattui 4.–14.11.2012.[45][46] Vettä virtasi tuhansia kuutiometrejä tunnissa.[47] Onnettomuuden johdosta kaivosalueelle rakennettiin uusia patoja. Altaan aukkoja tukittiin bentoniittimatoilla, jotka kykenevät sitomaan runsaasti vettä.[48] Valtaosa vuotovesistä saatiin pidetyksi kaivosalueen sisäpuolella turvapatojen avulla, mutta osa vedestä karkasi ympäristöön.[49] Karannutta hapanta vettä neutralisoitiin poltetulla kalkilla, myös kaivosalueen ulkopuolella.[50]

Suomen ympäristökeskuksen vesikeskuksen johtaja Seppo Rekolainen arvioi Talvivaaran onnettomuuden 2000-luvun pahimmaksi ympäristöonnettomuudeksi Suomessa.[51] Onnettomuus johti myös poliisin esitutkintaan.[52] Adressia kerännyt STOP Talvivaara -liike vaati kaivoksen sulkemista vedoten jatkuviin ympäristöongelmiin.[53] Aalto-yliopiston prosessitekniikan professori Kari Heiskanen toisaalta varoitti, että yhtiön toiminnan lopettaminen olisi ollut suurempi ympäristöriski kuin jatkaminen.[54]

Toinen vuoto sattui viereisessä kipsisakka-altaassa 7.–9.4.2013.[55][56] Yhtiössä käynnissä ollut osakeanti oli tuolloin juuri päättynyt. Vuodon johdosta osakeantiin osallistumisen sai peruuttaa. Yhtiön suurimpiin omistajiin kuulunut Ilmarinen perui osallistumisensa ja luopui omistuksestaan. Tapahtumasarjan jälkeen Suomen valtion Solidiumista tuli Talvivaaran suurin omistaja.[57]

Onnettomuuustutkintalautakunta antoi loppuraporttinsa helmikuussa 2013. Sen mukaan kaivos on ottanut tietoisen riskin viemällä vettä kipsisakka-altaista varoaltaisiin, kun ne ovat uhanneet täyttyä. Samoin viranomaisen vastuu on onnettomuudessa suuri. Esimerkiksi europarlentaarikko Sirpa Pietikäisen mukaan ja hallintopakkoa olisi tullut käyttää aiemmin. Hänen mukaansa on syytä varautua toiminnan hallittuun alasajoon, ellei vesien hallintaa saada hallintaan, kuten näyttää olevan. Hänen mukaansa ympäristöministeriö on tullut selvitystensä perusteella siihen tulokseen, että hallintovirkamiesten olisi myös noudatettava lakia.[58]

Taloudelliset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pellervon taloustutkimus (PTT) arvioi kaivoksen työntekijöiden saavan yli 2,5 miljardia euroa palkkaa kaivoksen 50 toimintavuoden aikana ja saasteiden haittaavan ympäristöä 800 miljoonan euron edestä. PTT:n toimitusjohtaja Pasi Holm nosti haitta-arvion miljardiin euroon marraskuun vuodon jälkeen.[59]

Kaivos työllistää 1 500 ihmistä epäsuorat työpaikat mukaan lukien, lähes yhtä paljon kuin koko Kainuun matkailuala. Verotuloja Sotkamo saa kaivoksesta 1,2 miljoonaa euroa vuodessa. Kainuun Etu ry:n toimitusjohtaja Antti Toivasen mukaan Talvivaara on tuottanut Kainuuseen innovaatiobuumin mm. elektroniikka-alalla. Kaivannaisteollisuus ry:n mukaan Suomessa tarvitaan 5 600 uutta ammattilaista kaivosalalle vuoteen 2022 mennessä, enemmän kuin alan koko nykytyöntekijämäärä, lähinnä pahimmille työttömyysalueille, Pohjois- ja Itä-Suomeen.[59]

Talvivaara on kärsinyt rahoitusongelmista ja osakkeen hinta on laskenut jyrkästi. Osakkeen hinta oli neljä senttiä maaliskuun lopulla 2014. Yhtiön pääsy velkasaneeraukseen riippuu valtion tukitoimista ja konkurssi uhkaa. Hieman valoa tuo nikkelin odotettu hinnannousu muun muassa indonesialaisen niin sanotun halvan nikkelin vientikiellon vuoksi. Valtio on omistajayhtiönsä Solidiumin kautta jo menettänyt Talvivaaran vuoksi huomattavan summan.[60]

Talvivaaran tappioiksi vuonna 2013 kirjattiin 700 miljoonaa euroa, mutta nikkelin hintakehitys 2014 näyttää toimitusjohtaja Perän mukaan lupaavalta.[61]

Työturvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran kaivos on ollut julkisuudessa myös työntekijän kuolemantapauksen vuoksi. Kaivosyhtiön vuonna 1976 syntynyt työntekijä kuoli kaivoksen metallitehtaan ulkopuolella Sotkamossa 15. maaliskuuta 2012. Alustavien tietojen mukaan menehtyneen työntekijän välittömästä läheisyydestä oli mitattu kohonneita rikkivetyarvoja. Talvivaaran tehdasalueella valmistetaan rikkivetyä, jota käytetään metallien talteenotossa.[62][63]. Rikkivetymyrkytys varmistui myöhemmin työntekijän kuolinsyyksi. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes pitää Talvivaaran metallien erotuslaitoksen suunnittelussa ja turvallisuushallinnassa olevia puutteita syynä maaliskuiseen onnettomuuteen. Onnettomuudessa pääsi tappava pitoisuus rikkivetyä metallien erotuslaitoksen ulkopuolelle sakeutinallasalueelle. Tukesin mukaan kaivosyhtiö oli havainnut vaaran jo aiemmin. Kohonneiden rikkivetypitoisuuksien syitä ei kuitenkaan selvitetty tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Tutkinnassa todettiin myös puutteita vastuiden määrittelyssä, tiedonkulussa, organisaation toiminnassa ja työtavoissa.[64]

Talvivaaran inspiroima kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainuulainen Vaara-kollektiivi on Veikko Leinosen ohjauksessa tuottanut dokumenttiteatterin ja fiktion keinoin esitettävän näytelmän Talvivaara – kainuulainen scifinäytelmä, joka sai ensi-iltansa Kajaanin Generaattorilla 3.4.2014. Se pohtii industrialismia ja luontoa, työllisyyttä ja tulevaisuutta. Idea kiteytyy siinä, että Talvivaaran tapaus on iskostunut kerralla kansalliseen kollektiiviseen tajuntaan.[65]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Talvivaaran Kaivososakeyhtiön tilinpäätöstiedote 31.12.2013 päättyneeltä tilikaudelta 30.4.2014. Talvivaara. Viitattu 30.4.2014.
  2. a b Talvivaara pörssitiedote 15.11.2012
  3. Juha Veli Jokinen ja Johanna Mattinen: Pekka Perä Talvivaarasta:Tarvitsemme rahaa Ilta-Sanomat. 24.10.2013. Viitattu 23.11.2013.
  4. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/11/liikenneministeri_ei_usko_yliopistotutkijoita_1196085.html
  5. Talvivaara hakee yrityssaneerausta 15.11.2013. Talvivaara Oyj.
  6. Antti Ylönen: Talvivaaran emoyhtiö yrityssaneeraukseen – kaivosyhtiö ei vielä Kainuun Sanomat. 29.11.2013. Viitattu 29.11.2013.
  7. Ilona Turtola: Nyrstar selventää Talvivaara-kantaansa: Tuemme, mutta emme rahallisesti 28.11.2013. YLE Uutiset. Viitattu 29.11.2013.
  8. Karoliina Liimatainen: Talvivaara: Yrityssaneeraus etenee 14.4.2014. Kauppalehti. Viitattu 30.4.2014.
  9. http://www.hs.fi/verotiedot/person.do?personId=10525
  10. Seppo Määttänen: Kultakoura 17.6.2009. Arvopaperi. Viitattu 29.11.2011.
  11. Talvivaara hakee rinnakkaislistautumista NASDAQ OMX Helsinkiin 7.5.2009. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö. Viitattu 29.5.2009.
  12. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj (TLV) Kauppalehti.fi. Viitattu 29.5.2009.
  13. a b Manninen, Kari: Kaivosyhtiöt hakevat lisärahaa kestääkseen nousukauteen. Savon Sanomat, 8.5.2009, s. 17.
  14. Sotkamossa alkoi nikkelin tuotanto MTV3.fi. 1.10.2008. Helsinki: Suomen Tietotoimisto. Viitattu 19.2.2009.
  15. Ahti Saarela: Ensimmäiset nikkelit lähtivät Talvivaarasta Harjavaltaan Kainuun Sanomat. 19.2.2009. Kainuun Sanomat. Viitattu 19.2.2009.
  16. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 4
  17. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 72
  18. http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote/t=talvivaaran-kaivososakeyhti-oyj/id=30882465
  19. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 5, 16
  20. http://www.talvivaara.com/toiminta/teknologia/biokasaliuotuksen_edut
  21. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 18
  22. Pörssitiedote: Talvivaara tutkii malmissa olevan uraanin talteenottoa omaksi tuotteekseen 9.02.2010. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö. Viitattu 27.3.2010.
  23. http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/talvivaara-sai-eu-n-komission-luvan-uraanin-talteenotolle/925901
  24. http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2746658/kyllonen-esitti-talvivaaran-uraaniluvan-hylkaamista
  25. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 18
  26. http://www.talvivaara.com/Kestava_kehitys/Ymparistovastuu/Ymparistoraportteja/uraanin-talteenoton-yva
  27. Heikki Rönty: KHO palautti Talvivaaran uraaniluvan takaisin hallitukselle 5.12.2013. YLE. Viitattu 5.12.2013.
  28. Talvivaara sai ympäristöluvan uraanin talteenottoon - Kolmisopen lupa evättiin 30.4.2014. Kaleva. Viitattu 30.4.2014.
  29. Talvivaaran toimitusjohtaja lähtee Yle.fi / Talous ja politiikka. Viitattu 7.10.2011.
  30. http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article778796.ece
  31. Santaharju, Teija: Pääomistaja Pekka Perä taas Talvivaaran toimitusjohtajaksi yle.fi. 15.11.2012. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 15.11.2012.
  32. Heikki Rönty: SLL: Talvivaara ajautuu konkurssiin, jos ympäristön siivouskulut jäävät yhtiölle – valtio apuun heti YLE Kainuu. 12.2.2014. Viitattu 12.2.2014.
  33. Heikki Rönty: Talvivaaralle uraanilupa, vakuusvaatimus nousee 107 miljoonaan euroon YLE Uutiset. 30.4.2014. Viitattu 30.4.2014.
  34. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 39
  35. a b Talvivaaran synnit: Raskasmetallipäästöt eivät ole kaivoksen suurin ympäristöhaitta, Suomen Kuvalehti 23.12.2012.
  36. Heikki Haapavaara: Talvivaara: "Emme ottaneet päästöjä tarpeeksi vakavasti" Kauppalehti.fi. 24.11.2011. Viitattu 24.11.2011.
  37. http://yle.fi/uutiset/sll_talvivaaran_toiminta_on_keskeytettava/3320189
  38. EU:n komissio pyytää Suomelta tietoja Talvivaarasta YLE Kotimaa. 13.7.2012. Viitattu 14.7.2012.
  39. http://www.kauppalehti.fi/etusivu/ely-keskus+sai+puhtaat+paperit+talvivaara-valvonnasta/201210284709
  40. http://www.hs.fi/kotimaa/Talvivaaran+uraanipitoista+vett%C3%A4+kulkeutunut+kilometrien+p%C3%A4%C3%A4h%C3%A4n/a1305613943490
  41. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 38-39
  42. http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/uraani/fi_FI/talvivaaran-kaivosalueen-vesistojen-uraani/
  43. Paljonko Talvivaaran kipsisakka-altaissa on ollut uraania? 4.12.2013. Säteilyturvakeskus. Viitattu 21.11.2013.
  44. Savon Sanomat 5.11.2012.
  45. YLE uutiset 4.11.2012
  46. http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote/t=talvivaaran-kaivososakeyhti-oyj/id=30703025
  47. Talouselämä 5,11,2012
  48. mtv3 uutiset 12.11.2012
  49. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 17
  50. Ilta-Sanomat 12.11.2012
  51. http://www.hs.fi/kotimaa/Asiantuntija+Talvivaara+on+2000-luvun+vakavin+ymp%C3%A4rist%C3%B6onnettomuus/a1305614058708
  52. poliisin sivu, viitattu 13.11.2012
  53. http://www.stoptalvivaara.org/
  54. YLE uutiset, viitattu 13.11.2012
  55. Samuli Laita: Talvivaaran kipsisakka-allas vuotaa jälleen Helsingin Sanomat. 8.4.2013. Viitattu 8.4.2013.
  56. http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote/t=talvivaaran-kipsisakka-altaan/id=32889935
  57. http://yle.fi/uutiset/talvivaara_kerasi_annilla_tavoittelemansa_miljoonat/6579922
  58. Sirpa Pietikäinen: Talvivaara – tekojen aika (blogi) 3.2.2014. Aamulehti. Viitattu 5.2.2014.
  59. a b Talvivaara: Miljardien hyödyt vai miljardien haitat?, Helsingin Sanomat 18.11.2012.
  60. Ilkka Sinervä: [www.kauppalehti.fi/etusivu/pekka+perasta+tullut+uskottavuusongelma/201403663154 Pekka Perästä tullut uskottavuusongelma] (verkkoversio) Kauppalehti. 26.3.2014. Kauppalehti. Viitattu 28.3.2014.
  61. Tiina Länkinen: Talvivaara teki viime vuonna 700 miljoonan euron rökäletappion YLE Uutiset. 30.4.2014. Viitattu 30.4.2014.
  62. Tukesin lehdistötiedote 19.3.2012: Tukesin tutkintaryhmä selvittää Talvivaaran onnettomuutta Tukes. Viitattu 3.4.2012.
  63. Työntekijä kuoli, Talvivaaran metallitehdas pysyy toistaiseksi suljettuna Ilta-Sanomat / Kotimaa 2.4.2012. Viitattu 3.4.2012.
  64. Talvivaaran työtapaturma johtui turvallisuushallinnan puutteista YLE Kotimaa 19.6.2012. Viitattu 14.7.2012.
  65. Sinikka Viirret: Talvivaaran sankareista tuli vankeja Kainuun Sanomat. 27.3.2014. Viitattu 4.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 63°58′30″N, 28°00′30″E