Talvisodan pommitukset Oulussa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ainolan lastentarha ja Ainolan museo- ja kirjastorakennuksen yläkerta paloivat pommituksessa 21. tammikuuta 1940.

Talvisodan pommitukset Oulussa tapahtuivat kolmena kertana tammikuussa 1940.

Ensimmäisen kerran Neuvostoliiton sotilaskoneet pommittivat Oulua tammikuun ensimmäisenä päivänä. Kaksi lentolaivuetta, yhteensä 18 kaksimoottorista pommikonetta lensi kaupungin yli koillisesta lounaaseen pudottaen noin 80 kappaletta 50 kilon räjähdyspommeja. Pommit osuivat kaupungin ruutukaava-alueen pohjois-osiin, Intiöön ja Nuottasaareen sekä asumattomalle alueelle rautatien länsipuolelle Limingantullissa.[1] Puistolan A-portaan ylimmät kerrokset tuhoutuivat pommituksissa ja yksi asukas kuoli.[2]

Yhteensä pommituksessa kuoli neljä ihmistä ja haavoittui noin 30. Pommituksessa tuhoutui kokonaan kaksi puurakennusta ja vaurioitui viisi kivirakennusta ja yhdeksän puurakennusta.[3]

Kaupungin ilmatorjunta ampui vihollismuodostelman johtokoneen alas, se putosi pellolle kaupungin eteläpuolelle. Lisäksi ilmatorjunta osui ainakin yhteen pommikoneeseen.[4]

Toisen kerran Oulua pommitettiin kolmas tammikuuta, jolloin pommit putosivat kaupungin keskustan itäpuolelle aiheuttamatta suurta vahinkoa.[4]

Talvisodan aikaisista Oulun pommituksista suurin tehtiin 21. tammikuuta, jolloin Neuvostoliiton lentokoneet pommittivat Oulua kolmessa jaksossa pudottaen yhteensä yli sata räjähdyspommia ja noin viisi sataa palopommia.[5]

Ensimmäiseen hyökkäysjaksoon puolen päivän maissa osallistui 16 lentokonetta, jotka osuivat lähinnä Tuiraan, Ala-Laanilaan, Kontinkankaalle ja Intiöön. Toinen hyökkäysjakso 13 koneen voimin alkoi iltapäivällä. Pommitus aiheutti tuhoja lähinnä ruutukaava-alueella. Kolmas pommitus tapahtui illalla, ja hyökkäykseen osallistui neljä lentolaivuetta. Muun muassa Ainolan museo- ja kirjastorakennuksen yläkerta paloi tässä viimeisessä pommituksessa.[6]

Vaikka 21. päivän pommitukset aiheuttivatkin suurimmat aineelliset tuhot niin pommitukset aiheuttivat vain yhden kuolinuhrin, tanskalainen vapaaehtoinen Mathias Madsén haavoittui konekivääritulesta matkalla Franzénin puiston väestönsuojaan.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tervonen, Antero: ”Oulun kotirintama talvisodan aikana”, Oulu ja oululaiset sodissa 1918 ja 1939–1945, s. 122–128. Oulu: Oulun kaupunki, 2002. ISBN 951-9234-92-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tervonen, s. 123
  2. Poikolainen, Päivi: Asunto-osakeyhtiö Puistola. Rakennushistoriaselvitys. Oulu: Arkkitehtitoimisto Laatio Oy, 2003. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 24.4.2016).
  3. Tervonen, s. 123, 126
  4. a b Tervonen, s. 126
  5. Tervonen, s. 126, 128
  6. a b Tervonen, s. 128