TOC (prosessi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

TOC (Theory of constraints) on ajattelutapa, jolla pyritään hallitsemaan eri asioita paremmin niin että näille asetetut tavoitteet saavutetaan. TOC-teoriaa voidaan kutsua esteiden teoriaksi. Suomen kielessä käytetään TOC:sta usein termiä "kapeikkoajattelu". Se perustuu ajatukseen että jokaisessa järjestelmässä (systeemissä) on este tai rajoite. Jollei rajoitetta olisi, järjestelmän tuotos olisi joko ääretön tai nolla. Este rajoittaa siis tavoitteesseen pääsyä.

TOC perustuu Goldrattin kehittämiin ajatuksiin, jotka hän julkaisi kirjassaan Goal (1984). Näitä ajatuksia hän on myöhemmin selittänyt ja jatkokehittänyt muissa kirjoissaan. TOC on prosessinkehittämisen ja laatujohtamisen työkalu.

TOC tuotannossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TOC:n avulla pyritään tuottavuuden parantamiseen, tunnistamalla tavoitteeseen pääsemisen este, rajoite tai kapeikko, ja sitten hallitsemalla tuotantoprosessia paremmin tämän esteen tunnistamisen avulla. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että estettä (kapeikkoa) pyritään kasvattamaan, mikäli tarvitaan lisäkapasiteettia, ja ohjaamaan prosessia käyttäen tätä kapeikkoa ohjauspisteenä. Ohjauspisteenä toimiessaan tuotantoa ohjataan (aikataulu laaditaan) ohjauspisteen mukaan, siten, että lasketaan milloin tuotteen pitää läpäistä ohjauspiste, jotta se on valmis oikea-aikaisesti ja tämän jälkeen lasketaan milloin tuotteen valmistaminen on aloitettava, jotta se on oikeaan aikaan ohjauspisteessä. Koska kapeikko halutaan pitää toiminnassa aina, se suojataan pienellä keskeneräisen tuotannon (KET) varastolla. TOC-menetelmän avulla pyritään siis kapasiteetin, toimitusvarmuuden ja joustavuuden parantamiseen sekä hallittavuuden lisäämiseen.

TOC projektitoiminnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TOC projektinhallinnassa perustuu kriittisen ketjun (critical chain) tunnistamiseen, sillä kriittinen ketju on projektin rajoite, mikä estää projektia valmistumasta aiemmin. Kriittinen ketju muodostuu kriittisestä polusta ja resurssirajoitteista. Tämän jälkeen keskitytään hallitsemaan ja nopeuttamaan projektin kriittistä ketjua. Tämä tapahtuu resurssoinnin turvaamisella ja mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisyllä. Projektin etenemistä turvataan puskureilla (buffereilla). Projektipuskuri suojaa projektia sen myöhästymiseen liittyviltä riskeiltä, ja syöttöpuskurit suojaavat kriittistä ketjua ei-kriittisten tehtävien myöhästymiseen liittyviltä riskeiltä. Näin ollen TOC on myös riskienhallinnan apuväline.

Esteiden teoriaa voidaan soveltaa myös projektisalkun hallintaan, jolloin pyritään tunnistamaan projektisalkkua rajoittava este, esimerkiksi tietyn tyyppinen osaaminen. Kohdistamalla huomio rajoitteeseen pyritään hallittavuuden lisäämiseen, sekä kapasiteetin, toimintavarmuuden ja joustavuuden parantamiseen.

TOC ongelmanratkaisuprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TOC-teoriaan kuuluu ns. ongelmanratkaisuprosessi, jonka avulla ongelmia pyritään ratkaisemaan tunnistamalla ongelmat, ja niiden ratkaisemiseksi tarvittavat toimenpiteet. TOC-ongelmanratkaisuprosessi muodostuu seuraavista vaiheista: 1. Ongelman tunnistaminen yhdessä 2. Ratkaisun suunnan sopiminen 3. Ratkaisun todetaan ratkaisevan tunnistetun ongelman 4. Negatiivisten seurausten ehkäiseminen 5. Ratkaisun toteuttamisen esteiden poistaminen

Prosessi käydään mieluiten läpi ryhmässä, jolloin sen jokaisessa vaiheessa pyritään yhteisymmärrykseen ja vaiheen lopputuloksesta sopimiseen. Tällöin se on myös muutosjohtamisen apuväline.

Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]