Tõnu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Tõnu | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | – |
| Vastineita eri kielissä | Anton, Anttoni, Toni, Tony [1] |
| Nimen alkuperä | Antonius |
Tõnu on virolainen miehen etunimi, joka kuuluu Viron 50 yleisimmän miehennimen joukkoon. Se pohjautuu kreikkalais-latinalaiseen nimeen Antonius. Samaa perua on etunimi Tõnis.[1][2] Tõnun ja Tõnisin nimipäivää vietetään Virossa 17. tammikuuta.[3]
Tõnu-nimeä käytetään jonkin verran myös Suomessa. Digi- ja väestötietoviraston mukaan se on vuoteen 2020 mennessä ollut etunimenä noin 390 miehellä.[4]
Nimen ääntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tõnu-nimessä olevaa keskivokaalia õ ei esiinny suomen kielessä. Se tuotetaan muuten samaan tapaan kuin u-äänne, mutta huulia ei pyöristetä, vaan ne ovat hymyasennossa (eli e-asennossa).[5][6]
Tunnettuja Tõnu-nimisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tõnu Aare (1953–2021), virolainen muusikko
- Tõnu Endrekson (s. 1979), virolainen soutaja ja olympiamitalisti
- Tõnu Kaljuste (s. 1953), virolainen kuoronjohtaja ja kapellimestari
- Tõnu Kilgas (1954–2021), virolainen näyttelijä ja laulaja
- Tõnu Kõrvits (s. 1969), virolainen säveltäjä
- Tõnu Lepik (s. 1946), virolainen pituushyppääjä
- Tõnu Trubetsky (s. 1963), virolainen muusikko, kirjailija ja elokuvaohjaaja
- Tõnu Tõniste (s. 1967), virolainen purjehtija ja olympiamitalisti
- Tõnu Viik (s. 1968), virolainen professori ja Tallinnan yliopiston rehtori
- Tõnu Õnnepalu (s. 1962), virolainen kirjailija ja kääntäjä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 45. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
- ↑ Nimede statistika: Populaarsed eesnimed Eesti Statistika. Viitattu 31.8.2020. (viroksi)
- ↑ Nimepäevad Eesti Statistika. Viitattu 31.8.2020. (viroksi)
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Tõnu”) 15.6.2020. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 15.6.2020.
- ↑ Vironkieliset nimet: ääntäminen Kielitoimiston ohjepankki. Viitattu 15.6.2020.
- ↑ Pajusalu, Renate & Hietaharju, Merja & Taro, Viive & Yallop, Kai: Keelesild. Viron kielen oppikirja, s. 11, 15. Toinen, tarkistettu painos. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-15813-9.