Synekdemos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Synekdemos
Συνέκδημος
Alkuperäisteos
Kirjailija Hierokles
Kieli muinaiskreikka
Genre maantiede
Julkaistu n. 460-luku tai 527–528
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Synekdemos (m.kreik. Συνέκδημος, Synekdēmos, lat. Synecdemus) on Hierokleen kirjoittama maantieteellinen teos, joka antaa kuvan Itä-Rooman maantieteestä myöhäisantiikin ja varhaisbysanttilaisen ajan taitteessa 400- ja 500-luvuilla.[1][2][3] Se on merkittävä lähde oman aikansa maantieteelle.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synekdemoksen kirjoittajasta Hierokleesta itsestään ei tiedetä mitään. Hänet ja hänen teoksensa ajoitetaan usein keisari Justinianus I:n aikaan ennen vuotta 535.[1][4] Tarkemmin teoksen ajoitukseksi on ehdotettu Justinianuksen kauden alun vuosia 527–528.[5] Tämä perustuu siihen, että nuorin teoksessa maninittu kaupunki perustettiin noihin aikoihin. Teoksessa on kuitenkin aukko Justinianusta edeltäneiden neljän keisarin ajalta, ja siksi on ehdotettu myös, että alkuperäinen teos olisi kirjoitettu 460-luvulla, ja sitä olisi päivitettu Justinianuksen aikana.[3]

Teoksen kreikankielinen nimi tarkoittaa ”Matkakumppania” tai ”Mukana kuljetettavaa [käsikirjaa]”, ja se oli tarkoitettu käsikirjaksi Itä-Rooman provinsseissa matkaaville.[4][6] Nimen on arveltu viittavaan siihen, että Synekdemos olisi ollut lyhennelmä pidemmästä selonteosta. Teoksen teksti on säilynyt nykyaikaan, koska se oli liitetty osaksi Georgios Kyproslaisen teosta Descriptio orbis Romani (n. 500-luvun loppu) sekä liitteeksi Konstantinos VII:n teokseen De thematibus (900-luku). Keskiajalla Synekdemos tulkittiin joskus virheellisesti piispanistuinten luetteloksi, mutta se luettelee myös muita kaupunkeja.[3]

Synekdemoksesta on säilynyt 12 käsikirjoitusta, joista vanhin on 1100-luvulta.[3] Tekstin ensimmäinen joskin epätäydellinen editio (editio princeps) oli Carolus à Sancto Paulon (Charles de Saint-Paul) teoksessa Geographia sacra (Pariisi, 1641; Amsterdam, 1704; fol.). Myöhempiä olivat muun muassa Everardus Schelstratenin editio teoksessa Antiquitas ecclesiae illustrata (Rooma, 1697, vol. II), François Bandurin editio teoksessa Imperium orientale, sive antiquitates Constantinopolitanae (Pariisi, 1711, vol. I), sekä Petrus Wesselingin editio teoksessa Veterum Romanorum itineraeria (Amsterdam, 1735, 4to.).[4] Uudempia editioita ovat Gustav Partheyn Hieroclis Synecdemus (Berliini, 1866) sekä korjattu teksti August Burckhardtin Teubner-editiossa (Leipzig, 1893). Viimeisin merkittävämpi editio on Ernest Honigmannin Le Synekdèmos d'Hiéroklès et l'opuscule géographique de Georges de Chypre (Bryssel, 1939).

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos kuvaa Itä-Rooman 64 eparkhiaa eli provinssia ja 912 eri kaupunkia[7][8] suunnilleen maantieteellisessä järjestyksessä. Se mainitsee myös kunkin provinssin ylimmän hallintovirkamiehen tittelin.[2][3][4] Kunkin provinssin osalta teos mainitsee sen kaupunkien lukumäärän ennen kaupunkien luetteloa. Mainittu lukumäärä ei teoksen ensimmäisessä puoliskossa aina täsmää lueteltujen kaupunkien lukumäärään, ja lukumäärien yhteissumma on 924. Teoksen lyhyessä johdantolauseessa taas lueteltujen kaupunkien kokonaismääräksi annetaan 935.

Teoksen luotettavuus kirjoitusaikansa tilanteen kuvaajana on joskus kyseenalaistettu, ja sen on arveltu esimerkiksi sisällyttäneen kuvaukseensa joitakin kaupunkeja enemmän niiden historiallisen kuin oman aikansa merkittävyyden vuoksi. Arkeologia on kuitenkin yleensä tukenut varsin hyvin teoksen tietoja kaupunkien osalta: useista paikoista, jotka teos kuvaa tärkeiksi 400/500-luvuilla, on löydetty kyseiseen aikaan ajoittuvan basilikakirkon jäänteet.[9]

Teoksen kuvaamat provinssit ja niiden kaupunkien lukumäärä on (provinssit esitetään tässä tyypillisillä latinankielisillä nimillään, mutta teoksessa ne ovat suluissa olevilla kreikankielisillä nimillä):

  1. Thracia Europa (Europa) (Ἐπαρχία Θρᾴκης Εὐρώπης), 14 kaupunkia
  2. Rhodope (Ἐπαρχία Ῥοδόπης), 7
  3. Thracia (Ἐπαρχία Θρᾴκης), 5
  4. Haemimontus (Ἐπαρχία Αἱμινόντου), 5
  5. Moesia (II) (Ἐπαρχία Μυσίας), 7
  6. Scythia (Ἐπαρχία Σκυθίας), 15
  7. Illyricum I (Macedonia I) (Ἐπαρχία Ἰλλυρικοῦ α'), 32
  8. Macedonia II (Ἐπαρχία Μακεδονίας β'), 8
  9. Thessalia (Ἐπαρχία Θεσσαλίας), 17
  10. Hellas eli Achaea (Ἐπαρχία Ἑλλάδος, ἤγουν Ἀχαΐας), 79 (luettelee 73)
  11. Creta (Ἐπαρχία Κρήτης), 22
  12. Epirus vetus (Ἐπαρχία παλαιᾶς Ἠπείρου), 12
  13. Epirus nova (Ἐπαρχία νέας Ἠπείρου), 9
  14. Dacia mediterranea (Ἐπαρχία Δακίας μεσογείου), 5
  15. Dacia ripensis (Ἐπαρχία τῇ παρά ... [Δακίας]), 5
  16. Dardania (Ἐπαρχία Δαρδανίας), 3
  17. Praevalitana (Ἐπαρχία Πρεβάλεως), 3
  18. Moesia (I) (Ἐπαρχία Μυσίας), 5
  19. Pannonia (I ja II) (Ἐπαρχία Παννονίας), 2
  20. Asia (Ἐπαρχία Ἀσίας), 43 (luettelee 42)
  21. Hellespontus (Ἐπαρχία Ἑλλησπόντου), 30 (luettelee 34)
  22. Phrygia (Pacatiana) (Ἐπαρχία Φρυγίας), 39 (luettelee 38)
  23. Lydia (Ἐπαρχία Λυδίας), 23 (luettelee 22)
  24. Pisidia (Ἐπαρχία Πισιδίας), 26
  25. Lycaonia (Ἐπαρχία Λυκαονίας), 18
  26. Phrygia salutaris (Ἐπαρχία Φρυγίας Σαλουταρίας), 23
  27. Pamphylia (Ἐπαρχία Παμφυλίας), 47 (luettelee 45)
  28. Lycia (Ἐπαρχία Λυκίας), 34 (luettelee 32)
  29. Insulae (Ἐπαρχία Νήσων), 20 (luettelee 19)
  30. Caria (Ἐπαρχία Καρίας), 30 (luettelee 28)
  31. Pontica I (Bithynia) (Ἐπαρχία Ποντικῆς α'), 16
  32. Honorias (Ἐπαρχία Ὁνωριάδος), 6
  2. Paphlagonia (Ἐπαρχία Παφλαγονίας), 6
  3. Galatia I (Ἐπαρχία Γαλατίας α'), 7
  4. Galatia salutaris (Ἐπαρχία Γαλατίας σαλουταρίας), 9
  5. Cappadocia I (Ἐπαρχία Καππαδοκίας α'), 4
  6. Cappadocia II (Ἐπαρχία Καππαδοκίας β'), 8
  7. Helenopontus (Ἐπαρχία Ἑλενοπόντου), 7
  8. Pontus polemoniacus (Ἐπαρχία Πόντου Πολεμωνιακοῦ), 5
  9. Armenia I (Ἐπαρχία Ἀρμενίας α'), 5
  10. Armenia II (Ἐπαρχία Ἀρμενίας β'), 6
  11. Cilicia I (Ἐπαρχία Κιλικίας α'), 8
  12. Cilicia II (Ἐπαρχία Κιλικίας β'), 9
  13. Cyprus (Ἐπαρχία Κύπρου), 15
  14. Isauria (Ἐπαρχία Ἰσαυρίας), 23
  15. Syria I (Ἐπαρχία Συρίας α'), 7
  16. Syria II (Ἐπαρχία Συρίας β'), 8
  17. Euphratensis (Ἐπαρχία Εὐφρατησίας), 12
  18. Osroene (Ἐπαρχία Ὀσροηνῆς), 9
  19. Mesopotamia (Ἐπαρχία Μεσοποταμίας), 1
  20. Phoenice (I) (Ἐπαρχία Φοινίκης), 14
  21. Phoenice Libanesia (Ἐπαρχία Φοινίκης Λιβανησίας), 6
  22. Palaestina (Ἐπαρχία Παλαιστίνης), 22
  23. Palaestina II (Ἐπαρχία Παλαιστίνης β'), 11
  24. Palaestina III (Ἐπαρχία Παλαιστίνης γ'), 10
  25. Arabia (Ἐπαρχία Ἀραβίας), 17
  26. Aegyptus (Ἐπαρχία Αἰγυπτιακῆς), 23
  27. Augusta(mnica) I (Ἐπαρχία Αὐγούστα α'), 13
  28. Augusta(mnica) II (Ἐπαρχία Αὐγούστα β'), 7
  29. Arcadia (Ἐπαρχία Ἀρκαδίας), 9
  30. Thebais inferior (Ἐπαρχία Θηβαΐδος τῆς ἔγγιστα), 10
  31. Thebais superior (Ἐπαρχία Θηβαΐδος τῆς ἄνω), 11
  32. Libya superior (Ἐπαρχία Λιβύης τῆς ἄνω), 6
  33. Libya inferior (Ἐπαρχία Λιβύης τῆς κάτω), 6

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Hierokles Oxford Reference. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Whitby, L. M.: Hierocles' Synekdemos Oxford Classical Dictionary. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Nicholson, Oliver: ”Hierocles (2)”, The Oxford Dictionary of Late Antiquity, s. 719. Oxford University Press, 2018. ISBN 9780192562463. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Smith, William: ”Hierocles (10)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ Dussaud, René: Ernest Honigmann. — Le synekdèmos d'Hiéroklès et l'opuscule géographique de Georges de Chypre. Syria. Archéologie, Art et histoire, 1941, 22. vsk, nro 1, s. 88–89. Artikkelin verkkoversio. (ranskaksi)
  6. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: συνέκδημος, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  7. ↑ Manimanis, Vassilios N. et al.: The Geographers of the Early Byzantine Period. European Journal of Science and Theology, December 2012, 8. vsk, nro 4, s. 23–40. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Comfort, Anthony Martin: Roads on the frontier between Rome and Persia: Euphratesia, Osrhoene and Mesopotamia from AD 363 to 602 ProQuest. (englanniksi)
  9. ↑ Breytenbach, Cilliers & Tzavella, Elli: Early Christianity in Athens, Attica, and Adjacent Areas: From Paul to Justinian I (1st–6th cent. AD), s. 63–65. Ancient Judaism and Early Christianity, nide 114. Brill, 2022. ISBN 9789004524590. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hierocles: Hieroclis Synecdemus et notitiae graecae episcopatuum: Accedunt Nili Doxapatrii Notitia patriarchatuum et locorum nomina immutata. Toim. Gustav Parthey. Nicolai, 1866. Teoksen verkkoversio. (muinaiskreikaksi) (latinaksi)
  • Hierocles: Synecdemus. Bibliotheca scriptorum Graecorum et Romanorum Teubneriana. Leipzig: Teubner, 1893. Teoksen verkkoversio. (muinaiskreikaksi) (latinaksi)
  • Hierocles: Le synekdèmos d'Hiéroklès. Et L'opuscule géographique de Georges de Chypre: texte, introduction, commentaire et cartes. Corpus Bruxellense historiae Byzantinae: Forma imperii Byzantini, osa 1. Toim. Ernst Honigmann. Éditions de l'Institut de philologie et d'histoire orientales et slaves, 1939.
  • Hieroclis Grammatici Synecdemus. Teoksessa Migne, J. P.: Patrologiae cursus completus, s. 141–. Patrologiae cursus completus, seu bibliotheca universalis, integra, uniformis, commoda, oeconomica omnium s.s patrum, doctorum scriptorumque ecclesiasticorum sive latinorum, sive graecorum qui ab aevo apostolico ad aetatem Innocentii III (ann. 1216) pro occidentalibus, et ad Photii tempora (ann. 863) pro orientalibus... Series graeca et orientalis... accurante J. P. Migne. Nide 113. J. P. Migne, 1864. Teoksen verkkoversio. (muinaiskreikaksi) (latinaksi)
  • Vialart, Charles: Geographia sacra,...authore... Carolo a Sancto Paulo. -, 1641. Teoksen verkkoversio. (muinaiskreikaksi) (latinaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ιεροκλής ο Γραμματικός: Συνέκδημος. Βυζαντινα κειμενα. (muinaiskreikaksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Synekdemos&oldid=22345989”