Suomen ja Neuvostoliiton kauttakulkusopimus 1940
Suomen ja Neuvostoliiton kauttakulkusopimus oli 6. syyskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittu sopimus, joka salli rautatiekuljetukset Neuvostoliitosta Hangon vuokra-alueelle.
Saksan suurlähettilään tiedonanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan suurlähettiläs Blücherin tiedonannon 11. syyskuuta 1940 mukaan neuvostoliittolaiset saavat erilaisilla ehdoilla rajoitetuin oikeuksin kuljettaa enintään kaksi junaa päivittäin kumpaankin suuntaan Suomen rautatieverkkoa käyttäen. Junahenkilöstö on venäläistä mukanaan suomalainen vartiosto. Salaisessa kirjeenvaihdossa neuvostohallitus sitoutui kuljettamaan aseet ja joukot erikseen [1].
Suomalaisten uhka-arvio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sopimuksen mukaan suomalaiset eivät saaneet mennä junaan sisälle tarkastamaan vaunuja, jolloin tarkkaa tietoa kuljetusten sisällöstä ei tiedetty. Sopimuksen mukaan junissa ei saanut kuljettaa joukkoja ja aseita yhdessä, mutta ilman tarkastusoikeutta asiasta ei saatu varmuutta. Päämaja arvioi erääksi uhkakuvaksi sen, että kauttakuljetukseksi naamioidut junat purkaisivat kyydissä olevat joukot tärkeimmille rautatieliikenteen solmukohdille ja ottaisivat ne haltuun siksi aikaa, kun päähyökkäys itärajalla ja Hangossa alkaisi. Suomen II armeijakunnan komentajalle alistetun jääkäriprikaatin yksi keskeisimmistä tehtävistä oli valmistautua kauttakulkuliikenteen aiheuttamiin haittoihin. Prikaati määrättiin myös valvomaan kyseistä liikennettä.[2]
