Sulkakoipikorento

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sulkakoipikorento
koiras
koiras
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Hentosudenkorennot Zygoptera
Heimo: Sulkakoipikorennot Platycnemididae
Suku: Platycnemis
Laji: pennipes
Kaksiosainen nimi
Platycnemis pennipes
(Pallas, 1771)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sulkakoipikorento Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sulkakoipikorento Commonsissa

Sulkakoipikorento (Platycnemis pennipes) on sulkakoipikorentoihin kuuluva, hento sudenkorentolaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoikkaruumiinen korento, jota erehtyy helposti pitämään jonakin tytönkorentona. Koiras on vaihtelevan sinisensävyinen ja siinä on mustia kirjailuja. Naaraan pohjaväri on kellanruskea. Nuoret korennot ovat lähes valkoisia, ennen kuin niiden väri on kehittynyt. Keskiruumiin selkä on musta ja kummallakin puolella on kaksi vaaleaa pitkitäisjuovaa, joista toinen jakaa korennon "hartialla" olevan mustan alueen hieman Y-kirjaimen muotoiseksi. Pää on varsin leveä ja verkkosilmien välissä on kaksi vaaleaa poikkiviivaa. Koiraan takaruumis on sekä päältä että alta musta, mutta kärkiosassa selkäpuolella on vaalea pitkittäisviiru. Naaraan takaruumis on vaaleanruskea ja siinä on vain hieman mustaa pitkittäisraitaa. Keskimmäisen ja takimmaisen raajaparin sääri on litteä ja hieman leventynyt, mikä on koko heimolle tunnusomainen piirre. Vaaleissa raajoissa on musta pitkittäisjuova ja suuria sukasia.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkakoipikorentoa tavataan laajalti Euroopassa poislukien kuitenkin osa eteläisimmästä ja pohjoisimmasta Euroopasta. Idässä levinneisyys yltää Keski-Siperiaan saakka. Suomessa sulkakoipikorento on yleinen maan etelä- ja keskiosissa. Esiintymisalueen pohjoisraja on suunnilleen Kemi-Kuhmo-akselilla.[2]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muniva pariskunta. Koiras pysyttelee erikoisessa asennossa kiinni naaraan niskassa koko munimisen ajan.

Sulkakoipikorento vaatii elinpaikaltaan virtaavaa vettä. Tyypillisimmin sen löytää hitaasti virtaavan joen varrelta, mutta myös purot käyvät. Korennot oleskelevat lähellä rantaa, mutta saattavat myös vaeltaa, jolloin niitä tavataan kauempana vesistöistä. Sopivalla paikalla laji on runsaslukuinen ja korentoja voi tavata jopa sadoittain. Korennot kuoriutuvat toukkanahoistaan lyhyen ajan sisällä ja aikuiset korennot ovat lennossa kesäkuun alkupuolelta elokuun lopulle.[2][3]

Sulkakoipikorentojen munimisasento on tunnusomainen. Naaras laskeutuu vesikasveille ja munii kastaen takaruumiinsa vedenpinnan alapuolelle samalla, kun koiras pitää perälisäkkeillään kiinni naaraan niskasta. Koiras on koko munimisen ajan takaruumis ojennettuna ja raajat koukussa naaraan niskassa. Vierekkäin on tavallisesti useita munivia pariskuntia.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Clausnitzer, V.: Platycnemis pennipes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 12.8.2014. (englanniksi)
  2. a b c Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s.102–103. Uudistettu laitos. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7
  3. a b c http://www.sudenkorento.fi/kwiki/K%C3%A4%C3%A4pi%C3%B6tyt%C3%B6nkorento
  4. http://elaimet.parikkala.fi/index.php?option=com_fauna&task=view_item&Itemid=9999&id=348

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]