Suhteellinen velkaantuneisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suhteellinen velkaantuneisuus on tilinpäätösanalyysissä yrityksen vakavaraisuuden tunnusluku. Se kuvaa vieraan pääoman suhdetta liikevaihtoon. Tunnusluku mittaa tuottojen riittävyyttä velkojen hoitoon.[1]

Suhteellinen velkaantuneisuus on sopiva tunnusluku esimerkiksi niille yrityksille, joilla ei ole omaa pääomaa tai sitä on hyvin vähän. Näin on esimerkiksi yksityisliikkeissä ja henkilöyhtiöissä, joissa omistaja on nostanut yksityisnostoina koko oman pääoman tai enemmänkin. Yritys saattaa siitä huolimatta olla hyvin toimintakykyinen.[1]

Laskentakaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Suhteellinen velkaantuneisuus voidaan laskea tilinpäätöksestä ilman oikaisuja.[1]

Saadut ennakot vähennetään veloista. Ennakot liittyvät yritykseltä tilattuihin hyödykkeisiin. Ennakot eroavat muista veloista siten, että niitä ei yleensä makseta takaisin rahana vaan luovuttamalla tilattu hyödyke ennakon maksajalle.[2]

Ohjearvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnusluku on toimialasidonnainen, ja luotettavasti sitä voidaan verrata vain saman toimialan yritysten kesken. Tuotannollisissa yrityksissä velkaantuneisuuden ohjearvot ovat:[3]

  • alle 40 %: hyvä
  • 40–80 %: tyydyttävä
  • yli 80 %: heikko

Korkea velkaantuneisuus edellyttää hyvää liiketulosta vieraan pääoman velvoitteista selviämiseksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yritystutkimuksen tilinpäätösanalyysi. Helsinki: Yritystutkimus ry ja Gaudeamus Helsinki University Press, 2017. ISBN ISBN 978-952-495-427-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Salmi, Ilari: Mitä tilinpäätös kertoo?. Edita Publishing Oy, 2010. ISBN 978-951-37-5734-2.
  2. a b Kaisanlahti, Timo – Leppiniemi, Jarmo – Leppiniemi, Raili: Tilinpäätöksen tulkinta. Helsinki: Alma Talent, 2017. ISBN 978-952-14-3247-7.
  3. Yritystutkimus, s. 70