Starkin ilmiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vetyatomin emittoiman energiaspektrin jakaantuminen sähkökentän voimistuessa

Starkin ilmiössä atomin energiaspektri jakaantuu ulkoisen sähkökentän vaikutuksesta useampaan osaan. [1] Starkin ilmiön löysi saksalainen fyysikko Johannes Stark vuonna 1913 ja ilmiö nimettiin hänen mukaansa. [2] Starkin ilmiö on sähköisesti analoginen Zeemanin ilmiölle. [3] Starkin ilmiötä ei voida selittää klassisen fysiikan teorioilla, vaan se ymmärretään vain kvanttimekaanisena ilmiönä.

Lineaarisessa Starkin ilmiössä atomin emittoima energiaspektri on verrannollinen sähkökentän ensimmäiseen potenssiin. Sitä vastoin neliöllisessä Starkin ilmiössä energiaspektri on verrannollinen sähkökentän neliöön. [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stark Effect in Atomic Spectra (html) HyperPhysics. (englanniksi)
  2. Hans-Josef Küpper: Short life history: Johannes Stark (html) (englanniksi)
  3. David J. Griffths: ”6”, Introduction to Quantum Mechanics, 2. painos, s. 289. Pearson, 2005. ISBN 0-13-191175-9. (englanniksi)
  4. Walter Greiner: ”11.1”, Quantum Mechanics An Introduction, 4. painos, s. 279. Springer. ISBN 3-540-67458-6. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.