Small house movement
Pientaloliike on Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt arkkitehtuurin suunta ja kansalaisliike, joka pyrkii edistämään asumista pienemmissä omakotitaloissa.[1]
Sisällysluettelo |
Tausta [muokkaa]
Kehittyneissä maissa perheiden koko on pienenemässä, mutta joissakin maissa omakotitalojen koko on kasvanut viime vuosikymmeninä huimasti, esimerkiksi Yhdysvalloissa keskimääräinen pinta-ala on kasvanut 165 m²:stä (1978) 230 m²:iin (2007).[1] Syitä on aineellisen hyvinvoinnin lisääntyminen ja arvostusten muuttuminen.[1] Ylisuuret talot ovat kuitenkin kalliita rakentaa ja niiden lämmitys, ylläpito ja korjaus on kallista. Pienet talot paitsi edustavat pienemäpää kokoa, myös korostavat suunnittelun merkitystä[2]. Niissä käytetään ominaisuuksia, joista on hyötyä usealla tavalla, ja niissä on käytössä tilaa säästäviä laitteita ja kodinkoneita.[1]
Sarah Susankan katsotaan panneen liikeen alkuun, kun hän julkaisi teoksen The Not So Big House 1997.[1] Pientaloliike on levinnyt muihinkin maihin. Japanissa, jossa tila on kallista, Takaharu Tezuka on rakentanut Tokioon Taivasta tavoittelevan talon, 42.5 m2 talon neljälle. Barcelona Eva Prats ja Ricardo Flores esittelivät 120 m2:n Matkalaukkutalon. Englannissa Abito on suunnitellut Manchesteriin älykkäitä 33 m2:n kerrostalohuoneistoja. Yhdysvalloissa tuhoa aiheuttaneen hurrikaani Katrinan jälkeen Marianne Cusato kehitti trailerien vaihtoehdoksi Katrina-mökit joiden koko alkaa alle 30 m2:stä. Micro Compact Home (M-CH) on brittiläisen arkkitehdin Richard Hortonin ja Münchenin teknillisen korkeakoulun suunnittelema korkealuokkainen kuutio[1] 1–2 hengelle, ja siinä on riittävästi tilaa nukkumiselle, työnteolle, ruokailulle, ruoanlaitolle ja peseytymsielle.[3]
Puolesta ja vastaan [muokkaa]
Pienen talon etuna on taloudellinen hyöty. Niiden ansiosta ihmisten elintavat muuttuvat, ja ne viehättävät ihmisiä, jotka haluavat elää yksinkertaisemmin ja vaatimattomammin ja haluavat pienentää ekologista jalanjälkeään.[1] Tyypillinen pientaloliikkeen talon koko harvoin ylittää 45 m2.[4] Pienissä taloissa asuvat ihmiset viettävät aikaansa enemmän ulkona ja tuntevat elävänsä terveellisemmin.
Pientä taloa kakkoskodikseen etsivien pyrkimykset voivat johtaa maankäytön tuhlaukseen.[4] Pienen talon rakentamista suunnitteleva voi myös törmätä "syrjintään", kun rakentamismääräykset edellyttävät talolta tiettyä vähimmäiskokoa. Jopa naapurit voivat karsastaa pieniä taloja, koska pelkäävät oman talonsa arvon alenemista.[5]
Maailmanlaajuinen talouskriisi 2008–2009 on saanut ihmiset kiinnostumaan pientaloliikkeestä, joka tarjoaa edullisempia ja ekologisesti kestävämpiä asumismuotoja.[6]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e f g Carmela Ferraro: Small but perfectly formed Financial Times. 21.2.2009.
- ↑ Al Heavens: Smaller Could Be the Answer to a Lot of Issues. 14.6.2007. Realty Times. Viitattu 7.3.2009.
- ↑ Lloyd Alter: Home Delivery: The Micro Compact Home Comes To America Treehugger. 10.7.2008. Viitattu 7.3.2009.
- ↑ a b Bethany Lyttle: Think Small New York Times. 16.2.2007.
- ↑ Carol Lloyd: Small houses challenge our notions of need as well as minimum-size standards SFGate. 27.4.2009.
- ↑ Very little house on the prairieVery little house on the prairie The Economist. 19.2.2009. Viitattu 7.3.2009.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Small House Society
- Small House Style, verkkolehti, jolla esitellään pieniin taloihin soveltuvia ratkaisuja
- Sarah Susanka, Kira Obolensky The Not So Big House: A Blueprint for the Way We Really Live Taunton (1998), ISBN 1600850472
