Sepelsorsa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sepelsorsa
Sepelsorsapari
Sepelsorsapari
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Speculanas
Laji: specularis
Kaksiosainen nimi
Speculanas specularis
King, 1828
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sepelsorsa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sepelsorsa Commonsissa

Sepelsorsa (Speculanas specularis) on eteläamerikkalainen sorsalintu. Se on sukunsa ainoa laji. Sepelsorsia on jäljellä alle 10 000 yksilöä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepelsorsa on keskikokoinen sorsalintu, sen pituus on 46–64 cm. Sepelsorsan tärkein tuntomerkki on sen niskan valkoinen seppel ja posken valkoinen läikkä. Muuten sen pää on tummanruskea. Linnun vartalo on vaaleamman ruskeansävyinen. Melkein mustissa siivissä on purppuranpunainen peili.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepelsorsia tavataan Andeilla Chilessä ja Argentiinassa.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat sepelsorsat elävät nopeasti virtaavien jokien varrella metsäisillä vuorenrinteillä 1 800 metrin korkeuteen asti. Niitä tavataan myös kosteikoilla, lammilla ja järvillä varsinaisen metsän ulkopuolella.[1]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepelsorsat munivat loka-marraskuussa. Tarhalintujen on havaittu hautovan noin 30 päivää.[1]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sepelsorsat syövät vesikasvien siemeniä, lehtiä ja varsia, vaihtelevassa määin vesihyönteisiä ja joskus myös kuivan maan kasvien lehtiä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e BirdLife International: Speculanas specularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 4.6.2014. (englanniksi)
  2. Spectacled duck (Speculanas specularis) ARKive. Viitattu 8.10.2013.