Schuinshoogten taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Schuinshoogten taistelu
Osa Ensimmäistä buurisotaa
Päivämäärä:

8. helmikuuta 1881

Paikka:

Ingogo, Transvaal

Lopputulos:

Kiistaton buurien voitto

Osapuolet

Buurit

Iso-Britannia

Komentajat

N.J. Smith, J.D. Weilbach

Kenraali Sir George Pomeroy-Colley

Vahvuudet

300-500 miestä

240 jalkaväkeä, 38 ratsuväkeä, 2 tykkiä

Tappiot

8 kuollutta, 10 haavoittunutta

76 kuollutta, 68 haavoittunutta

Schuinshoogten taistelu (tunnetaan myös Ingogona) käytiin 8. helmikuuta 1881 ensimmäisen buurisodan aikana.

Brittikenraali George Pomeroy-Colleyn yhteyksiä Newcastleen häiritsivät jatkuvasti J.D. Weilbachin buuriratsuväen partiot Laing's Nekin taistelun jälkeen. Kenraali Pomeroy-Colley päätti puhdistaa Newcastle-Mount Prospectin tieltä häiriöttömän käytävän, jota pitkin brittien huolto pystyisi kulkemaan ja saataisiin täydennysjoukkoja.

Noin kello 9 aikaan hän lähti Mount Prospectin leiristä pääasiassa jalkaväestä koostuvalla joukolla. Komppania 60th Riflesistä (King's Royal Rifles) ja kaksi tykkiä jätettiin harjanteelle valvomaan Ingogo-jokea. Colleyn edetessä mäkeä ylös hän vastaanotti sanoman tiedustelijoiltaan, että pääasiassa ratsuväestä koostuva buurijoukko kenraali N.J. Smithin ja komentaja J.D. Eilbachin alaisuudessa oli lähestymässä. Britit muodostivat jalkaväkineliön Ingogon rannan harjalle 240 miehen, 38 ratsuväen ja 2 tykin voimin noin 300 buurin ympäröidessä heidät ja pyrkiessä katkaisemaan heidän pakoreittinsä. Keskipäivästä noin ilta viiteen asti käytiin lähitaisteluita ja britit kärsivät raskaita tappioita, mikä johtui buurien tarkasta, keskitetystä tulesta ja siitä, että brittien punaiset univormut erottuivat maastosta buurien käyttämän khakin sulautuessa hyvin maastoon. Lisäksi buureilla oli etu tuntea seutu jossa he taistelivat. Yksinkertaisesti sanottuna, buureja komensi kyvykkäämpi ja älykkäämpi komentaja kuin brittejä. Myöhemmin kova rankkasade katkaisi äkisti taistelun. Colley jätti kuolleet ja haavoittuneet vetäytyäkseen Mount Prospectin leiriinsä ja buurit siirtyivät etelään. On spekuloitu, että jos Colley olisi saanut apuvoimia ennen taistelua, hän olisi luultavasti kyennyt lyömään buurien joukot ensimmäistä kertaa ja antanut briteille paremmat asemat rauhanneuvotteluissa.

Seuraavana päivänä brittien palatessa hautaamaan kaatuneensa, he huomasivat buurien olevan tekemässä samaa, mutta yhteenottoa ei tapahtunut. 8 kuollutta buuria haudattiin "Geelhoutboomin" farmille noin 5 km taistelupaikasta länteen. Britit menettivät 7 upseeria ja 69 miestä minkä lisäksi 68 haavoittui. Miehet haudattiin taistelupaikalle, upseerien ruumiit kuitenkin kaivettiin ylös 4 päivää myöhemmin ja haudattiin uudelleen Fort Amielissa. Tappio piinasi Colleytä koko loppusodan, ja vaikka hän vastaanotti apujoukkonsa, hänen miehensä olivat masentuneita tappioiden ketjun takia. Colley kaatui myöhemmin Majuba Hillin taistelussa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]