San Franciscon renessanssi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

San Franciscon renessanssi on Yhdysvalloissa toisen maailmansodan päättyessä syntynyt runokoulukunta. Se ei ollut yhtenäinen, ja runoilijat saattoivat monissa kysymyksissä asettua vastakkain, mutta heitä yhdisti vallalla olevan runouden vanhoillisuuden ja kulttuuri-ilmaston rajoittuneisuuden arvostelu. Runoille oli usein yhteistä kaipuu kadonneeseen maailmaan ja kaukaisiin kulttuureihin. Vaikutteet tulivat eurooppalaisesta modernismista ja surrealismista sekä Kaukoidän uskonnoista ja kirjallisuudesta. Kaukana newyorkilaisesta kirjallisuusmaailmasta he perustivat sellaisia kustannusyhtiöitä kuin City Lights ja julkaisuja kuin Evergreen Review.[1]

Suuntauksen keskeisiä hahmoja olivat erityisesti Kenneth Rexroth ja hänen ohellaan William Everson, Jack Spicer, Robin Blaser ja Michael McClure. Myös Robert Duncan, joka oli lähempänä Black Mountain -koulukuntaa, liittyy suuntaukseen sikäli, että hän esitteli runoilijoita toisilleen opettaessaan San Francisco State Collegessa, ja hänen kotinsa oli toisinaan paikka, jonne kokoonnuttiin keskustelemaan kirjallisuudesta, politiikasta ja uskonnosta.[1]

Ryhmän piirissä syntyi vähitellen beat-sukupolveksi nimetty koulukunta. Rexroth oli vuonna 1955 järjestämässä kuuluisaa runonlukutapahtumaa, jossa silloin tuntemattomat runoilijat lukivat runojaan. Mukana olivat McClure, Allen Ginsberg, Gary Snyder, Philip Whalen ja Philip Lamantia. Siinä tilaisuudessa Ginsberg luki ensi kerran runon "Howl" (Huuto) varhaisen luonnoksen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c A Brief Guide to the San Francisco Renaissance, Poets.org, viitattu 12.12.2021 (englanniksi)