Sándor Szokolay
Sándor Szokolay (30. maaliskuuta 1931 Kunágota – 8. joulukuuta 2013 Sopron) oli unkarilainen säveltäjä.[1][2]
Szokolay opiskeli sävellystä Ferenc Szabón ja Ferenc Farkasin johdolla Franz Liszt -musiikkiakatemiassa vuosina 1950–1957. Vuosina 1955–1961 hän työskenteli Unkarin radion toimituskunnassa, minkä jälkeen hän toimi vuosien ajan vapaana säveltäjänä. Vuodesta 1966 eläkkeelle jäämiseensä (1994) hän oli Franz Liszt -musiikkiakatemian professori. Hän työskenteli samalla Unkarin television musiikkilähetyksissä vuosina 1977–1988.[1]
Szokolay saavutti 1950-luvun lopussa menestystä oratoriollaan A tűz márciusa. Vuonna 1966 hän sai oopperallaan Vérnász Kossuth-palkinnon. Hän sai lukuisia muitakin palkintoja, kuten kaksi Ferenc Erkel -palkintoa (1961, 1965) ja Kodály-palkinnon (1999). 1980-luvulta alkaen Szokolay alkoi omaksua kansanmusiikin ja gregoriaanisen laulun vaikutteita.[1] Monien oopperoiden ja kuoroteosten ohella Szokolay sävelsi soittimellista musiikkia, kuten 1990-luvun lopulta peräisin olevat kolme sinfoniaa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Szokolay, Sándor Universal Music Publishing Classical
- ↑ a b Hall of Fame: Sándor Szokolay Liszt Academy
| ||||||||||||||||||||||||||
