Rossiterin–McLaughlinin ilmiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rossiterin–McLaughlinin ilmiö syntyy, kun tähden editse kulkeva kohde pimentää tähdestä tulevasta säteilystä pyörimisliikkeen vuoksi sinisiirtynyttä valoa (keskellä) tai punasiirtynyttä valoa (oikealla).

Rossiterin–McLaughlinin ilmiö on pimennysmuuttujina näkyvien kaksoistähtien spektrissä havaittava ilmiö, jonka ansiosta kohteen spektrissä havaitaan vuorotellen puna- ja sinisiirtymiä. Koska tähden pyöriessä sen pinnalla oleva piste liikkuu toisessa reunassa havaitsijaa kohti ja toisessa reunassa poispäin, näiltä reuna-alueilta tulevassa säteilyssä syntyvässä säteilyssä on nähtävissä sinisiirtymä tai punasiirtymä.

Normaalisti, kun tähden koko kiekko on havaitsijan nähtävissä, nämä siirtymät kumoavat toisensa. Rossiterin–McLauglinin ilmiö syntyy, kun kaksoistähden toinen komponentti kulkiessaan toisen tähden editse peittää osan jommastakummasta reunasta ja näin pimentää jommallakummalla tavalla siirtynyttä valoa. Tämä aiheuttaa spektriviivojen siirtymisen sen mukaan onko pimentynyt reuna lähenevä (siirtymä punaiseen) vai loittoneva (siirtymä siniseen).

Rossiterin–McLaughlinin ilmiö syntyy myös eksoplaneettojen ylikulkujen yhteydessä. Kaksoistähdestä poiketen planeetan läpimitta on kuitenkin tähteen verrattuna pieni, joten ilmiö on hyvin vaikea havaita. Se on kuitenkin onnistuttu mittaamaan eksoplaneettojen HD 209458 b ja HD 189733 Ab ylikuluissa.