Robert Sweet (puutarhuri)
| Robert Sweet | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1783 Cockington, Devonshire, Ison-Britannian kuningaskunta |
| Kuollut | 20. tammikuuta 1835 Chelsea, Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | hortonomia |
| Tunnetut työt |
|
Robert Sweet (1783–1835) oli brittiläinen puutarhuri ja kasvitieteilijä, joka tutki myös hieman lintuja
Robert Sweet syntyi Cockingtonissa, lähellä Torquay'ta, Devonshiressä, ja hänen vanhempansa olivat William ja Mary Sweet.
Robert Sweet oli jo lapsena ja nuorena kiinnostunut kasveista, joten 16-vuotiaana hänet lähetettiin töihin velipuolensa James Sweetin puutarhalle, jossa hän työskenteli yhdeksän vuotta. Sen jälkeen, vuonna 1810, Robert alkoi toimia osakkaana harvinaisista ja eksoottisista kasveistaan tunnetun Stockwellin taimistossa. Tuohon aikaan Robertin maine alkoi myös olla huomattava ja hänet valittiin Lontoon Linnean Societyyn 14.2.1812.
Stockwellin taimisto yhtiönä kuitenkin jaettiin vuonna 1815, minkä jälkeen Sweet toimi kolmen eri taimistonhoitajan esimiehenä, kunnes hän neljä vuotta myöhemmin lähti töihin King's Roadin taimistolle lähelle Chelseata.
Vuonna 1818 Sweet julkaisi ensimmäisen kasvitieteellisen teoksensa Hortus Suburbanus Londinensis, joka oli kokoelma Lontoon lähiympäristöstä kerättyjä kasveja. Kaksi vuotta myöhemmin (1820) Sweet julkaisi ensimmäisen osan teoksesta Geraniacae, jossa hän kuvasi Ison-Britannian puutarhoissa kasvatettuja kurjenpolvikasveja. Teoksessa oli Edward Dalton Smithin tekemät värikuvataulut, ja Geraniacae-teos julkaistiin yhteensä viitenä osana vuosina 1820–1830. Sweet julkaisi tuohon aikaan runsaasti: vuonna 1821 teoksen The botanical cultivator, or, instructions for the management and propagation of the plants cultivated in hothouses, greenhouses and borders, in the gardens of Great Britain ja sen jälkeen häkkilintuja käsitelleen teoksen The British Warblers: An Account of the Genus Sylvia, jota julkaistiin vuodesta 1823 eteenpäin. Vuonna 1825 Sweet julkaisi teoksen Cistinae, jossa hän kuvasi 112 kistuslajia lähinnä Chelsea Physic Garden -puutarhasta. Teoksen kuvat tekivät N. J. ja W. Hart sekä Margaret Read Brown.
Vuonna 1824 Sweetin maine koki pienen kolauksen, kun häntä syytettiin seitsemän eksoottisen kasvin vastaanottamisesta seitsemän punnan hinnalla tietäen, että kasvit oli varastettu Kewin kuninkaallisesta puutarhasta. Sweet jätettiin kuitenkin tuomitsematta tapauksesta.
Vuodesta 1826 alkaen Sweet keskittyi kirjoittamiseen ja julkaisi uusia teoksia. Hän oli enemmän puutarhuri kuin varsinainen kasvitieteilijä ja hän kirjoitti kasveista paljon populaariteoksia, joissa oli kauniita kuvia. Vuonna 1826 Sweet julkaisi teoksen Hortus Britannicus ja sen jälkeen teoksen Flora Australiasica, joka julkaistiin kuukausittain ilmestyneissä osissa kesäkuusta 1827 heinäkuuhun 1828. Teos koostui yhteensä 14 osasta, joista jokainen sisälsi kirjallisen osan sekä neljä värikuvataulua. Flora Australiasican varsinainen nimike on itse asiassa hyvin pitkä: Flora Australiasica; or, a selection of handsome, or curious plants, natives of New Holland and the South Sea Islands; containing Coloured Figures and Description of some of the choicest Species most proper for the conservatory or greenhouse, and many of which will endure the cold of our climate, in the open air, with very little protection; with magnified dissections of their most essential parts, their names, descriptions and full account of the best method of cultivation and propagation. The greatest part are handsome evergreen shrubs, and many produce sweet-scented flowers; and as they are generally of free growth, and easily managed, they may be considered as the most desirable plants for cultivation. In one volume.
Kirjoittamisen ja teosten julkaisun ohella Sweet jatkoi kasvien viljelyä puutarhassaan, joka oli aluksi pieni alue hänen talonsa vieressä, mutta muutettuaan vuonna 1830 oli uuden asuintalon vieressä isompi puutarha. Uudessa, isommassa puutarhassaan Sweet kasvatti myyntiin valikoituja ja harvinaisia kasveja, joita Englannista oli siihen aikaan hankalaa saada.
Flora Australiasica jäi Sweetin viimeisimmäksi isomaaksi teokseksi. Kesäkuussa 1831 Sweet sai aivoinfarktin, josta hän ei täysin toipunut. Sweet sai uuden aivoinfarktin, jonka seurauksena hän kuoli 52-vuotiaana alkuvuodesta 1835. Sweetin vaimo jäi leskeksi, mutta heillä ei ollut lapsia.
Robert Sweetin kunniaksi on nimetty kasvisuku Sweetia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Patrick, J., 1989: Australian Plants in English Gardens — Australian Garden History, s. 6–8, JSTOR (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Sweet (puutarhuri) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
