Rakennekynnet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rakennekynsi on luonnonkynnen päälle rakennettava kynsi. Rakennekynsiä tehdään yleisimmin joko geelillä tai akryylillä. Konkreettisin ero näiden kahden välillä on tekotapa: geeli on valmista massaa, joka levitetään kynnelle ja kovetetaan UV-lampun alla. Akryylimassa useimmiten tehdään akryylinesteestä sekä akryylijauheesta, jolloin se kuivuu päästessään kosketuksiin ilman kanssa. On olemassa myös UV-kovetteisia akryylejä.

Akryyli on kuivuneena hieman kovempaa kuin geeli, mikä ei kuitenkaan suoranaisesti vaikuta kynnen pysyvyyteen. Ihmisten kynsilaadut ovat erilaisia, joten toisen kynnellä pysyy paremmin akryyli, toisen kynnelle geeli on parempi vaihtoehto. Yksi suuri vaikuttava tekijä on oman kynnen kosteuspitoisuus. Luonnonkynnen, jolle rakennekynsi tehdään, tulee olla terve. Rakennekynsien asentajia työskentelee esimerkiksi kauneushoitoloissa, kampaamoissa sekä kynsistudioissa. Rakennekynsien hinta vaihtelee. Rakennekynnet ovat useita kertoja omia kynsiä vahvemmat.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynnen valmistus aloitetaan aina käsien desinfioinnilla sen jälkeen luonnonkynnen viilauksesta ja huolellisella puhdistuksesta. Kynsi lyhennetään tippiä varten ja muotoillaan oikean muotoiseksi, kynsinauhat työnnetään taaksepäin ja poistetaan kynnen pinnalta kuollut ihosolukko pois.. Kynnet ja kädet puhdistetaan desinfiointiaineella poistaen kaikki viilauspöly.

Kynsien tulee olla täysin puhtaat kaikesta viilauksesta ja kynnenpinnan puhdistuksesta aiheutuneesta toimenpiteestä, sillä lika joka jää tulevan rakennekynsimassan alle, voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa kynteen erinäisiä tulehduksia ja jopa homeen kasvua. Tämän jälkeen liimataan tipit tai sijoitetaan kynnen alle muotit eli sapluunat. Tippi on muovinen "jatkepala", joka liimataan kynnen kärkeen, kun taas muotti on kertakäyttöinen tarra, joka liimataan oman kynnen alle. Koska muotti on liukas- ja kiiltäväpintainen, geeli tai akryyli ei kovetu siihen, mikä mahdollistaa rakennekynnen tekemisen ilman liimaa. Muotin päälle tehty kynsi viilataan ja muotoillaan viimeiseksi.

Tipit lyhennetään haluttuun pituuteen tippileikkurilla sekä viilataan haluttuun muotoon. Tippi tulee viilata myös kynnen päältä tasaiseksi oman kynnen kanssa (ei saa jäädä porrasta, vaikuttaa lopputulokseen sekä pysyvyyden että ulkonäön kannalta).Tässä vaiheessa on myös syytä poistaa kaikki viilauksesta aiheutunut pöly pois kynneltä desinfiointiaineella. Jos kynnenpinnalle levitetään prime-nestettä laitetaan se vain oman kynnen päälle ei tipin osalle. Jos kynnenpinta on kostea desinfiointiaineesta tai prime-nesteestä, täytyy kynnen antaa jonkin aikaa kuivua tai se voidaan käyttää uv valon alla joka kuivattaa kynnen pintaa. Kosteaan kynteen levitetty massa aiheuttaa rakennekynsimassan irtoamisen.

Tipin päälle ja omalle kynnelle levitetään massa. Massaa levitettäessä tärkeää on jättää kynsinauhan ja massan väliin noin muutaman millin rako, geeliä tai akryylimassaa ei saa mennä kynsinauhojen ja kynsivallien päälle. Ihon päälle menevä massa aiheuttaa pinnoituksen halkeilun sekä irroittaa rakennekynnen nopeasti. Sitten kynnet viilataan tasaisiksi ja oikean muotoisiksi. Lopuksi levitetään esimerkiksi päällyslakka tai UV -valon alla kovettuva kiilto, päällyslakka suojaa mm rakennekynnen pintaa ja estää sitä likaantumasta. Jos kynnet ovat pituudeltaan jo sopivat, mutta lohkeavat, liuskottuvat tms. on mahdollista tehdä myös geeli- tai akryylivahvistus luonnonkynnen suojaksi. Valmistus muuten sama kuin rakennekynsillä, mutta tippejä tai muotteja ei käytetä pituutta lisäämään. Samalla tavalla tapahtuu myös varpaankynsien päällystäminen geelillä tai akryylillä.

Ranskalainen manikyyri on luonnollisen näköinen ja suosittu vaihtoehto. Sitä ei ole pakko kuitenkaan tehdä, sillä luonnollinen omaa kynttä lähentelevä lopputulos voidaan saavuttaa myös levittämällä pelkästään kirkasta tai vaaleanpunaista massaa koko kynnelle. Erilaisia koristelakkauksia on yhtä paljon kuin on lakkausten tekijöitäkin. Lakkaukset tehdään useimmiten käsityönä, mutta käytettävissä on myös Airbrush -tekniikka, jolla maalataan myös esimerkiksi kypäriä, kännykän kuoria ja muita tarkkuutta vaativia pintoja.

Rakennekynnet pystytään myös laittamaan itse kotona, hankkimalla kaikki tarvikkeet kotiin geeli-ja akryylikynsitarvikkeita myyvistä liikkeistä. Rakennekynsiä voi opetella itse laittamaan kotona, monet kynsihoitolat tarjoavat myös maksullisia kursseja. Rakennekynsiä tehtäessä tulee huomioida omien käsien tai jalkojen terveydentila ja yleensä kynsien kunto. On harhakäsitys, että jokaiselle voidaan tehdä rakennekynnet peittämällä kynnenpinta geelillä tai akryylillä, ja näin aikaansaada kauniit virheettömät kynnet. Yleisesti ottaen kynsisairaudet eivät muutu paremmaksi rakennekynsien avulla, vaan monta kertaa aiheutetaan lisäongelmia, jopa vakavia sellaisia. Rakennekynnet on tarkoitettu vain terveille kynsille ja käsille.

Hoito ja poisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennekynsissä pituus on tärkeä ja yksilöllinen asia. Jos kynnet kasvavat liian pitkiksi, niitä tulee viilata lyhyemmiksi, sillä muuten ne alkavat irtoilla saadessaan kolhuja. Rakennekynttä ei leikata. Kynsilakanpoistoaine tulee akryylikynsille olla asetoniton, mielellään myös öljytön sekä akryyli- että geelikynsille. Rakennekynnet eivät suoranaisesti vahingoita luonnonkynttä. Kun rakennekynsi irtoaa tai revitään irti, vie se mukanaan useimmiten myös luonnonkynttä. Siksi on suositeltavaa poistattaa rakennekynnet liottamalla ne pois, tai viilata rakenne lähes kokonaan pois, jolloin ohut rakennekynsikerros kasvatetaan pois. Akryylikynnet poistetaan 100-prosenttisen asetonin avulla. Geelikynnet voidaan pehmittää samalla tavoin ja lopuksi kevyseti viilan kanssa poistamalla. Väärin poistettu rakennekynsi aiheuttaa omalle kynnelle vaurioita.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]