Purokoisa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Purokoisa
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Koisaperhosmaiset Pyraloidea
Heimo: Heinäkoisat Crambidae
Alaheimo: Vesikoisat Acentropinae
Suku: Parapoynx
Laji: stratiotata
Kaksiosainen nimi

Parapoynx stratiotata
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Purokoisa Commonsissa

Purokoisa (Parapoynx stratiotata) on pieni, vesistöjen ympäristössä tavattava perhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etusiivet ovat pitkät ja kapeat, pohjaväriltään valkoiset, mutta useimmiten kokonaan vaaleanruskeakehnäiset. Ulompi poikkiviiru erottuu vaihtelevasti, mutta on siiven tyven puolelta tummavarjosteinen. Siiven keskiosassa on valkoinen, mustareunainen täplä. Takasiivet ovat valkoiset ja niissä on selkeä musta poikkiviiru sekä sen sisäpuolella toinen, himmeämpi poikkiviiru. Myös aivan siiven ulkoreunassa on ohut, musta viiru. Siipiväli 21–30 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purokoisaa tavataan Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Kiinaan, Euroopassa hyvin laajalle levinneenä.[3] Suomessa havainnot keskittyvät maan eteläosiin. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun puolivälistä elokuun lopulle.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purokoisan elinpaikkoja ovat hitaasti virtaavat vesistöt, mutta perhoset voivat lentää joskus kauemmaksikin. Ne lähtevät liikkeelle melko myöhään illalla ja tulevat valolle. Toukat elävät veden alla kasvinkappaleista tekemänsä suojuksen suojissa. Myös koteloituminen tapahtuu veden alla.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintoa ovat monet vesikasvit, muiden muassa sahalehti (Stratiotes aloides), vesirutto (Elodea canadensis) ja lumpeet (Nymphaea).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. UK Moths (englanniksi)
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. a b c d Patrice Leraut: Moths of Europe, volume 3: Zygaenids, Pyralids 1. N.A.P Editions, 2012. ISBN 978-2-913688-15-5. s. 129
  4. Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]