Puolukanpöhö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puolukanpöhö
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Alakunta: Dikarya
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Nokisienet Ustilaginomycotina
Luokka: Pöhösienet Exobasidiomycetes
Lahko: Exobasidiales
Heimo: Exobasidiaceae
Suku: Pöhöt Exobasidium
Laji: vaccinii
Kaksiosainen nimi

Exobasidium vaccinii
(Fuckel) Woronin

Synonyymit
  • Fusidium vaccinii Fuckel[1]
Katso myös

  Puolukanpöhö Wikispeciesissä
  Puolukanpöhö Commonsissa

Puolukanpöhö (Exobasidium vaccinii) on Exobasidiaceae-heimoon kuuluva nokisienilaji, joka elää puolukan (Vaccinium vitis-idaea) loisena sairastuttaen tämän lehtiä. Puolukanpöhön sairastuttaman kasvin oireita ovat kirkkaanpunaiset lehdet ja voimakkaasti paksuntuneet, sienirihmaston peittämät lehden alapinnat. Puolukanpöhöä kasvaa kaikkialla puolukan levinneisyyalueella. Suomessa laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Puolukanpöhö on kanervakasveissa loisivan pöhöjen (Exobasidium) suvun yleisin laji Suomessa. Suomessa kasvaa myös kaksi muuta puolukassa loisivaa pöhölajia (puolukanversopöhö Exobasidium juelianum ja puolukanloistopöhö Exobasidium splendidum), jotka muuttavat kasvin tai sen vuosiversot paisuneiksi ja helakanpunaisiksi.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartunnan alkuvaiheessa puolukanpöhöä ei voi nähdä paljaalla silmällä. Ensimmäisenä silmin nähtävänä oireena ovat kirkkaanpunaiset, kellertäväreunaiset täplät lehden yläpinnalla. Myöhemmin lehden alapinnalle kasvaa noin senttimetrin levyisiä, voimakkaasti paisuneita punaisia paiseita, joiden yläpinta on valkoisen sienirihmaston peittämä. Paiseet kasvavat ja peittävät lopulta koko lehden.

Puolukanpöhö kasvaa ainoastaan elävissä kasveissa.[2] Sen sienirihmasto kasvaa solunsisäisenä ja muodostaa imurihmastoa, joka tartuttaa isäntäkasvin säilytyskudokset. Neli-itiöiset itiökannat ovat kooltaan 40–50 × 4–5 µm, väliseinättömiä ja kapeakaulaisia. Itiökannat kasvavat yksittäin tai ryppäissä kasvin pintasolujen väleissä. Lieriömäiset itiöt ovat ohutseinäisiä ja 11–20 × 2–4 µm kokoisia. Kypsinä itiöt ovat 1-6-kertaisesti väliseinäisiä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisinaan puolukanpöhö saattaa värjätä koko verson kirkkaanpunaiseksi, ja tällöin sitä on tapana käyttää lakin koristeena.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolukanpöhö on levinnyt laajalle holarktiselle alueelle; sitä tapaa kaikkialta puolukan levinneisyysalueelta. Samoin kuin isäntäkasvinsa, puolukanpöhö kasvaa pääasiassa kuivahkoilla ja karuilla kankailla, mutta myös tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla. Sienen aiheuttamat paiseet ovat nähtävissä kesä-syyskuussa.[1]

Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolukanpöhön ainoa isäntäkasvi on kanervakasveihin kuuluva puolukka (Vaccinium vitis-idaea). Alkuvaiheessa sieni ottaa ravintonsa kasvin säilytyskudoksesta; tämän jälkeen se leviää lehtiin ja saastuttaa lopulta koko kasvin. Siirtyminen kasvista toiseen tapahtuu lentävien itiöiden avulla. Itiöt itävät 8–11 × 1 µm kokoisissa kuroumaitiöissä, joista kehittyy uusi sienirihmasto. Kuten muutkaan pöhösienet, puolukanpöhö ei ole loisena kovin vahingollinen; runsaimmillaankin se saastuttaa vain muutaman verson tiheästä puolukkakasvustosta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Laji.fi: puolukanpöhö – Exobasidium vaccinii
  2. a b c Kotimaan luonto-opas, s. 215-216. Porvoo: , 1999. ISBN 951-0-19804-8.
  3. Mauri Korhonen: Tunnista sieni, s. 269. Otava, 2005. ISBN 951-1-19892-0.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Gemeine Preiselbeer-Nacktbasidie