Psykrofiili

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punertava "watermelon ice" syntyy psykrofiilisten levien kasvustoista jäässä.

Psykrofiili (joskus myös kryofiili) on eliö, joka on sopeutunut elämään ja lisääntymään jatkuvasti kylmissä olosuhteissa tai jopa edellyttää sellaisia. Psykrofilia on esimerkki ekstremofiliasta.

Psykrofiilisia elinympäristöjä esiintyy maapallolla paljon. Tällaisia ovat napaseudut, vuoristojen yläosat, jäätiköt ja syvänmeren pohja. Useimmat tunnetuista psykrofiilisistä eliöistä ovat arkkeja tai bakteereita, mutta ominaisuutta tavataan myös muun muassa levillä, sienillä, selkärangattomilla ja kaloilla. Ne ovat kuitenkin huonosti tutkittu ekstremofiilisten eliöiden ryhmä.[1]

Jatkuvasti kylmä elinympäristö tuo ongelmia eliölle. Esimerkiksi fotosynteesi ei toimi alhaisissa lämpötiloissa, entsyymitoiminta hidastuu, solukalvojen lipidien jähmettyminen vaikuttaa solujen aineenvaihdunnan toimintaan ja äärimmillään veden jäätymispisteen alittavat lämpötilat aiheuttavat kudoksissa olevan veden jäätymisen ja sitä kautta kudosten mekaanisen tuhoutumisen. Psykrofiilisille eliöille on kehittynyt erilaisa mekanismeja näiden ongelmien kiertämiseen. Esimerkiksi lipidien jähmettymistä estää se, että lipidituontannosta vastaavat reaktiot tuottavat eri lämpötiloissa erilaisia määriä tyydyttyneitä ja tyydyttymättömiä rasvoja[2] Useimmat psykrofiiliset eläimet estävät jääkiteiden muodostumisen kudoksiin erityisten proteiinien (Anti-freeze Proteins, AFP) tai glykoproteiinien avulla. Nämä proteiinit kiinnittyvät syntyvien jäähiukkasten pintaan ja estävät niitä muodostamasta jääkidehilaa. Tämä laskee kudosnesteen jäätymispistettä ja mahdollistaa esimerkiksi arktisissa vesissä elävien kalojen elämän vedessä, joka säilyy korkean suolapitoisuuden ansiosta nestemäisenä alle nollan celsiusasteen lämpötilassa[3].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]