Pikkutakki
Pikkutakki (myös yhdistetakki tai irtotakki) on miesten sisävaate. Pikkutakki yhdistettynä eri kankaasta valmistettuihin housuihin on asusteena epävirallisempi kuin puku, mutta neuletta muodollisempi. Se sopii monissa tapauksissa työvaatteeksi, mutta myös rennompiin juhliin, joissa noudatetaan niin sanottua smart casual -pukeutumisohjetta.[1]
Pikkutakki valmistetaan samoilla kaavoilla kuin puvuntakki. Kankaissa on kuitenkin eroja: jotkin pikkutakeissa käytettävät kuosit eivät sovi pukuihin ja päinvastoin.[2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskenään eri kankaasta valmistettuja takkeja ja housuja käyttivät miehet länsimaissa jo ennen kuin 1800-luvulla kehittyi samasta kankaasta valmistettu asukokonaisuus, miesten puku. Kirkkaista kankaista valmistettu bleiseri eli klubitakki ilmaantui 1800-luvun alussa urheilu- ja vapaa-ajan käyttöön. Vuosisadan puolivälissä syntyi tummansininen laivastobleiseri metallisine nappeineen, sitten tupakkatakki sekä vyöllä tai tampilla varustettu Norfolk-metsästystakki. 1920-luvulla irtotakkiin pohjautuva yhdistelmäasu yleistyi, esikuvana Windsorin herttua Edvard VIII. Nykyaikaan tultaessa pikkutakin kangasvalikoima on eriytynyt pukukankaita monipuolisemmaksi niin, että erilaisten kuosien avulla voidaan luoda varsin arvokas tai sitten hyvinkin rento vaikutelma. Irtotakki voidaan yhdistää suorien housujen sijasta myös esimerkiksi chino-housuihin ja farkkuihin.[3][4] [5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kaisa Virtanen: Pikkutakkia ostamassa SOK Viestintä ja julkaisut. Arkistoitu 13.5.2007. Viitattu 10.6.2009.
- ↑ Petja Jäppinen: Pikkutakki uusi.ihmiskunta.org. Viitattu 10.6.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Raivio, Ville: Irtotakkien lyhyt historia, Keikari-blogi 5.10.2014. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Raivio, Ville: Puvun lyhyt historia, Keikari-blogi 7.9.2014. Viitattu 6.5.2017.
- ↑ Roetzel, Bernhard: ”Smart Casual”, Gentleman, A Timeless Fashion, s. 118–129. Könemann, 1999. ISBN 3-8290-2029-5. (englanniksi)