Piilokiveksisyys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Piilokiveksisyys eli kryptorkia tarkoittaa kiveksen tai molempien kivesten sijaitsemista muualla kuin kivespussissa.[1] Kives, joka ei sijaitse kivespussissa, on piilokives. Retentio testis myös tarkoittaa kivestä, joka ei ole laskeutunut.

Hoitamaton piilokives voi aiheuttaa hedelmällisyyden laskua ja kivessyövän riskin lisääntymistä sekä psykososiaalista haittaa.

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pojan kivekset kehittyvät sikiöaikana vatsan sisällä munuaisten lähellä. Raskauden lopulla kivekset normaalisti laskeutuvat kivespussiin, laskeutumista voi tapahtua vielä syntymän jälkeenkin. Laskeutuminen voi estyä, jolloin kives jää piiloon vatsaontelon sisälle tai useimmiten nivustaipeeseen.

Yleisin syy kiveksen poikkeavaan laskeutumiseen lienee kiveksen puutteellinen androgeenituotanto sikiökaudella. Laskeutumista voivat häiritä myös rakenteelliset syyt. Joskus kivekset puuttuvat kokonaan (anorkia, kivesten synnynnäinen puuttuminen).

Havaitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piilokives havaitaan, mikäli tunnustelemalla molempia kiveksiä ei löydy kivespussista. Kiveksen puuttumisen saattaa huomata silmämääräisestikin. Joskus kives on piilossa vain osan ajasta ja voi muun muassa lämpimässä, kuten saunassa, laskeutua tilapäisesti kivespussiin (liukuva kives, testis saltans).

Piilokivesten havaitsemiseksi pojan kivespussia tunnustellaan lapsuuden ja nuoruuden aikana joitakin kertoja neuvolassa ja myöhemmin koulun terveystarkastuksissa.

Haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piilokivesten itusolut vaurioituvat helposti elimistön sisällä olevan kivekselle liian suuren lämpötilan takia, minkä vuoksi hedelmällisyys voi heikentyä, jos piilokivestä ei hoideta riittävän aikaisin. Jos toinen kives on normaali, ei hoitamattomastakaan piilokiveksestä välttämättä aiheudu huomattavaa hedelmällisyyden laskua. Jos molemmat kivekset ovat piilokiveksiä, on miehen hedelmällisyys todennäköisesti alentunut.

Piilokivesten syöpäriski on kohonnut, minkä lisäksi poikkeavuuksia piilokiveksessä on vaikeampi havaita. Syöpäriski on 4-10 -kertainen[2] normaaliin kivekseen verrattuna. Piilokives on myös alttiimpi vaurioitumaan muun muassa iskujen seurauksena tai onnettomuuksissa.

Piilokiveksestä voi lisäksi aiheutua psykososiaalista haittaa.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piilokives hoidetaan leikkaamalla tai hormonihoidolla. Leikkauksessa kireällä oleva siemenjohdin tai kiveksen verisuonet vapautetaan niin, että kives pystytään vetämään kivespussiin. Leikkaus onnistuu usein, muttei aina. Hormonihoidolla onnistuminen on epävarmempaa, mutta liukuvan kiveksen kohdalla hoito on tehokas. Piilokives tulisi hoitaa jo ensimmäisten elinvuosien aikana kiveksen vaurioitumisen estämiseksi.

Eläimillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivekset laskeutuvat eri eläinlajien uroksilla joillakin jo ennen syntymää, joillakin ensimmäisen elinvuoden aikana. Sikakarjua, jonka kives tai molemmat eivät ole laskeutuneet, kutsutaan salakarjuksi, hevosen vastaava nimitys on pietturiori. Muilla eläinlajeilla ei ole vakiintuneita nimityksiä koska seikalla ei ole käytännön merkitystä. Lihasioiksi tarkoitetut karjuporsaat kastroidaan aivan pieninä, koska sialla hormonitoiminta aiheuttaa haju- ja makuhaittoja. Teurastuksen yhteydessä löydetty salakarju luokitellaan ja siitä maksetaan tuottajalle eri tavalla kuin normaalista lihasiasta. Pietturiori käyttäytyy usein orimaisesti ja se on käytössä arvaamaton, jopa vaarallinen. Sonnien piilokiveksisyys ei aiheuta makuhaittoja lihaan, eikä sonneja ylipäätään kastroida yleisesti. Pieneläimillä, varsinkin koiralla piilokiveksisyys voi aiheuttaa vanhemmiten eturauhasen liikakasvua, aggressiivisuutta ja symmetrisiä ihovaivoja. Pieneläimillä ja sioilla piilokives voidaan poistaa helposti leikkauksella, tosin sioilla leikkaus ei ole taloudellisesti kannattavaa. Hevosten piilokivesleikkaukset ovat mahdollisia mutta suuren eläimen kaatamiseen ja nukuttamiseen liittyy aina enemmän riskejä. Kaniuros pystyy yleensä aina vetämään kivekset vatsaonteloon ja työntämään ne takaisin kivespussiin.

Monien eläinlajien jalostuksessa piilokiveksisiä uroksia ei hyväksytä jalostukseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Francis Sorrel Greenspan & David G. Gardner: Basic and clinical endocrinology, 7. edition, s. 494. McGraw-Hill Professional, 2004. ISBN 9780071402972. Google Book. (englanniksi)
  2. Sukupuolinen kehitys (Kappale Kivessyövän riski)