Pianokonsertto nro 5 (Beethoven)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ludwig van Beethovenin pianokonsertto nro 5 Es-duuri op. 73 on Beethovenin viimeinen pianokonsertto. Konsertolla on myös lisänimi Keisari, joka ei ole Beethovenin itsensä antama. Teos on sävelletty pääosin syksyn 1809 ja talven 1810 aikana. Konserton julkaisi Breitkopf & Härtel vuonna 1811 ja se on omistettu Itävallan arkkiherttua Rudolphille.

Konsertto on ainoa Beethovenin pianokonsertoista, jota hän ei itse esittänyt julkisesti, johtuen hänen kuuroudestaan ja vetäytymisestään pianistin soolo-uralta. Konserton ensimmäinen julkinen esitys oli Leipzigin Gewandhausissa 28. marraskuuta 1811. Solistina oli Friedrich Schneider ja johtajana Johann Philipp Christian Schulz. Beethovenin oppilas Carl Czerny esitti teoksen julkisen Wienin kantaesityksen vuonna 1812.[1] Beethoven johti itse orkesteria.

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen osan alun viuluosuus.

Teoksessa on kolme osaa:

  1. Allegro maestoso
  2. Adagio un poco mosso
  3. Rondo: Allegro

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Piano Concerto No. 5 www.classicalconnect.com. Viitattu 16.2.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.