Pökkövehkat
Sivulta puuttuu | Pökkövehkat | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Jättipökkövehka (Amorphophallus titanum) | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Pökkövehkat Wikispeciesissä |
Pökkövehkat (Amorphophallus) muodostavat monimuotoisen vehkakasveihin kuuluvan suvun.
Sisällysluettelo |
Kuvaus [muokkaa]
Kaikki pökkövehkat ovat ruohoja. Niillä on maanalainen versomukula, josta kasvaa kasvukauden aikana yleensä vain yksi monilehdykkäinen lehti. Joillakin lajeilla lehti voi kasvaa vaikuttaviin mittasuhteisiin, useamman metrin korkuiseksi, ja lehtilapa voi olla yli 15 cm leveä. Toisaalta joidenkin lajien lehdet ovat selvästi pienempiä.
Lehtien kuihduttua mukulat kasvattavat vehkoille tyypillisen kukinnon, jota ympäröi usein näyttävän värinen kukinnon suojuslehti. Itse kukinto on yleensä varsin paksu, epäsäännölisen muotoinen, antaen kasveille sekä suomalaisen nimen että tieteellisen sukunimen. Kukissa on usein erittäin voimakas, epämiellyttävä tuoksu.
Levinneisyys [muokkaa]
Noin 170 lajia esiintyy vanhan maailman trooppisissa osissa, läheltä merenpinnan tasoa aina 3000 metrin korkeuteen asti. Monet lajit ovat endeemisiä varsin pienillä alueilla.[2]
Kasvatus [muokkaa]
Jotkin lajit ovat huonekasveina melko helppoja. Runsas lannoitus kasvukaudella ja kuiva lepo kasvun jälkeen ovat tarpeen. Puolivarjoisa kasvupaikka on paras. Viljelyssä yleisin mukulapökkövehka (A. konjac) kestää jopa hieman pakkasta. Sitä on toisinaan saatavana suomalaisista puutarha-alan liikkeistä. Kasvien kukinta viljelyoloissa on kuitenkin harvinaista, ja sen saavuttamiseen menee vuosia.
Lajeja [muokkaa]
Kuuluisin laji on jättipökkövehka (Amorphophallus titanum), jota usein sanotaan maailman suurikukkaisimmaksi kasviksi. Sitä se ei ole, joskin suurikukkaisin kasvi, köynnösten loisena kasvava Rafflesia kasvaa Sumatralla samoin kuin tämä pökkövehkakin. A. titanumin kukinto on kyllä yli kahden metrin korkuisena todella näyttävä, mutta se muodostuu sadoista pienistä kukista. Yhtenäisenä kukintorakenteena se on kuitenkin vertaansa vailla. Lajia pidetään hankalana viljeltävänä, ja se kukkii ruukussa kasvaessaan vain harvoin. Juurimukuloiden istutuskin on hankalaa, sillä ne painavat yli 30 kiloa.
Tämän ja A. konjacin lisäksi tunnettuja lajeja ovat mm. lajit A. bulbifer ja A. variabilis.
