Pökkövehkat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pökkövehkat
Jättipökkövehka (Amorphophallus titanum)
Jättipökkövehka (Amorphophallus titanum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vehkakasvit Araceae
Suku: Pökkövehkat Amorphophallus
Blume ex Decne.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pökkövehkat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pökkövehkat Commonsissa

Pökkövehkat (Amorphophallus) muodostavat monimuotoisen vehkakasveihin kuuluvan suvun.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki pökkövehkat ovat ruohoja. Niillä on maanalainen versomukula, josta kasvaa kasvukauden aikana yleensä vain yksi monilehdykkäinen lehti. Joillakin lajeilla lehti voi kasvaa vaikuttaviin mittasuhteisiin, useamman metrin korkuiseksi, ja lehtilapa voi olla yli 15 cm leveä. Toisaalta joidenkin lajien lehdet ovat selvästi pienempiä.

Lehtien kuihduttua mukulat kasvattavat vehkoille tyypillisen kukinnon, jota ympäröi usein näyttävän värinen kukinnon suojuslehti. Itse kukinto on yleensä varsin paksu, epäsäännölisen muotoinen, antaen kasveille sekä suomalaisen nimen että tieteellisen sukunimen. Kukissa on usein erittäin voimakas, epämiellyttävä tuoksu.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 170 lajia esiintyy vanhan maailman trooppisissa osissa, läheltä merenpinnan tasoa aina 3000 metrin korkeuteen asti. Monet lajit ovat endeemisiä varsin pienillä alueilla.[2]

Kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkin lajit ovat huonekasveina melko helppoja. Runsas lannoitus kasvukaudella ja kuiva lepo kasvun jälkeen ovat tarpeen. Puolivarjoisa kasvupaikka on paras. Viljelyssä yleisin mukulapökkövehka (A. konjac) kestää jopa hieman pakkasta. Sitä on toisinaan saatavana suomalaisista puutarha-alan liikkeistä. Kasvien kukinta viljelyoloissa on kuitenkin harvinaista, ja sen saavuttamiseen menee vuosia.

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisin laji on jättipökkövehka (Amorphophallus titanum), jota usein sanotaan maailman suurikukkaisimmaksi kasviksi. Sitä se ei ole, joskin suurikukkaisin kasvi, köynnösten loisena kasvava Rafflesia kasvaa Sumatralla samoin kuin tämä pökkövehkakin. A. titanumin kukinto on kyllä yli kahden metrin korkuisena todella näyttävä, mutta se muodostuu sadoista pienistä kukista. Yhtenäisenä kukintorakenteena se on kuitenkin vertaansa vailla. Lajia pidetään hankalana viljeltävänä, ja se kukkii ruukussa kasvaessaan vain harvoin. Juurimukuloiden istutuskin on hankalaa, sillä ne painavat yli 30 kiloa.

Tämän ja A. konjacin lisäksi tunnettuja lajeja ovat mm. lajit A. bulbifer ja A. variabilis.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]