On hetki
On hetki on Rauno Lehtisen säveltämä ja sanoittama musiikkikappale. Tekijänsä tunnetuimpiin kuuluva laulu alkaa sanoilla ”On hetki jolloin tuuli uinahtaa”.
Lehtinen teki kappaleen Suomen euroviisukarsintaan vuonna 1968, jossa sen lauloi Aarno Raninen. Saman vuoden kesällä Iris Rautio sijoittui sillä kolmanneksi Rostockin Itämeren viikon laulukilpailussa[1]. Kappaleesta on tullut suosittu myös kuorojen ohjelmistossa muun muassa sovituksena, jonka Ilkka Kuusisto teki Lehtisen pyynnöstä. Sen ovat levyttäneet muun muassa Eteläsuomalaisen Osakunnan Laulajat 1970 ja 1976 sekä Chorus Iuvenalis vuonna 1975. Instrumentaaliversioina sen ovat julkaisseet muun muassa Aarno Raninen (1978), Rauno Lehtinen (1988), Jörgen Petersen (1988) sekä Vantaan viihdeorkesteri johtajanaan Markku Johansson (1992). Ranisen ohella muita laulua tulkinneita solisteja ovat Georg Ots, Pentti Hietanen, Matti Salminen ja Margareta Haverinen.[2][3][4]
Lehtinen kertoi 70-vuotishaastattelussaan vuonna 2002 itsekin pitävänsä omista töistään ehkä eniten juuri tästä sävelmästä:[2]
”Yleisö tuntuu ottaneen erityisesti sen omakseen. Itsellenikin laulu on merkityksellinen, koska myös teksti on oma. Tekstihän on eräänlainen aforismi elämästä, siitä, miten erilaisia hetkiä siihen mahtuu. On hetkiä ystävien kanssa ja rakkauden hetkiä; on pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Ja kun tulee vanhaksi, huomaa että kaikki on kuin unta, jälkikäteen katsottuna.”
Syntyhistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rauno Lehtinen kertoi saaneensa kappaleeseen idean istuessaan kahvilassa ja huomatessaan kaiken kokeneelta näyttävän vanhuksen. Teksti kuulemma syntyi autossa matkalla Tampereelle ja sävel paluumatkalla. Lehtinen pyysi euroviisuehdokkaansa solistiksi uransa alkuvaiheessa ollutta Aarno Ranista, joka tunnettiin paremmin muusikkona ja viihdekapellimestarina. Hän piti Ranista lupaavana laulajana ja ohjeisti pukeutumaan smokkiin ja tulkitsemaan laulun kuin Frank Sinatra. ”On hetki” pääsi euroviisujen esiraadin arvioinnista finaaliin noin 200 kilpailusävelmän joukosta. Tuona vuonna Suomen edustussävelmä valittiin ensi kertaa yleisön lähettämien postikorttiäänten perusteella, ja selväksi voittajaksi nousi Kristina Hautalan esittämä ”Kun kello käy” noin 160 000 äänellä. ”On hetki” tuli kolmanneksi noin 60 000 äänellä.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Iris Rautio kolmas Rostockissa. Helsingin Sanomat, 14.7.1968, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c Henriksson, Juha: ”Euroviisumenestystä”, Toiset meistä. Rauno Lehtinen ja musiikki, s. 111–112, 118. Japa-musiikkiarkisto, 2010. ISBN 978-952-68364-2-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.6.2018).
- ↑ a b ”On hetki”, Suuri toivelaulukirja 5, s. 196. Toim. Aapeli Vuoristo, 11. painos. Musiikki-Fazer, Suuri suomalainen kirjakerho, 1993. ISBN 951-643-678-1.
- ↑ Hakutulos kappaleelle On hetki, Äänitearkisto. Haettu 6.6.2018.