Nimellistaso
Nimellistaso on käyttötaso, jolla sähköinen signaalinkäsittelylaite on suunniteltu toimimaan. Tällaisten laitteiden virtapiireissä on rajoitettu enimmäislähete (enimmäissignaali), jonka ne voivat käsitellä ja matalatasoinen sisäisesti tuotettu sähköinen kohina, jonka ne lisäävät äänilähetteeseen. Sisäisen kohinan ja enimmäistason ero on laitteen dynaaminen alue. Nimellistaso on se taso, jolla laite on suunniteltu toimimaan, jotta saavutetaan paras dynaaminen alue ja tehoreservi. Kun lähete on ketjutettu sopimattomalla vahvistuksella, joka kulkee monien laitteiden kautta, lähetteen dynaaminen alue heikkenee.
Äänen tapauksessa aiheeseen liittyvä arvo, lähetteen suhde ääneen, määritellään yleensä nimellistason ja kohinakerroksen erotukseksi, jolloin tehoreserviksi jää nimellislähdön ja enimmäislähdön erotus.[1] [2] On huomioitava, että mitattu taso on ajallinen keskiarvo, mikä tarkoittaa sitä, että äänilähetteen huiput ylittävät säännöllisesti mitatun keskitason. Tehoreservin arvo kertoo, kuinka kauas huippujen tasot voivat poiketa mitatusta nimellistasosta ennen äänen säröytymistä. Lähetteen huippujen ja keskiarvon välinen erotus on C-arvo.
Nimellis-käsitteen käytössä on joitakin epäselvyyksiä, sillä sitä käytetään usein väärin tarkoittamaan keskimääräistä tai tyypillistä. Oikea määritelmä on tässä tapauksessa "suunnitellun mukainen". Vahvistamista käytetään muuttamaan äänilähetteen keskimääräinen taso suunniteltua vastaavaksi eli nimellistasolle.
Standardit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
VU-mitat on suunniteltu kuvaamaan musiikkikappaleen havaittavaa äänekkyyttä, jota mitataan äänenvoimakkuuden yksiköissä. Koje on suunniteltu siten, että lähetteen paras laatu saavutetaan silloin, kun mittari ylittää nimellistason vain harvoin. Merkinnät ovat usein desibeleinä "VU":n asemesta, ja suositustaso määritellään kojeen käyttöohjeessa. Ammattilaisten tallenninten ja äänentoistolaitteiden nimellistaso on 0 VU eli +4 dBu. Kuluttajille myytävien laitteiden nimellistaso vaihtelee, mutta standardina on joissakin 0 VU = −10 dB. Kuluttaja- ja ammattilaislaitteiden ero johtuu suurempien virtalähteiden ja korkeampitasoisten äänilähtöjen kalliudesta. Lähestystekniikassa nimellistasoa kutsutaan sallituksi enimmäistasoksi, joka määritellään Euroopan yleisradiounionin standardeissa. Laitteissa käytetään VU-mittareiden sijaan huippuarvomittareita, joten lukemilla on eri merkitykset.
"Mikrofonitaso" määritellään välillä arvoksi -60 dBV, mutta mikrofonien nimellistasot vaihtelevat laajasti.[3]
Videojärjestelmien nimellistasot ovat 1 VP-P tahdistetuissa järjestelmissä, kuten kantataajuuskaistan komposiittivideossa ja 0,7 VP-P tahdistamattomissa järjestelmissä.[3] [4] [5] Tulee huomioida, että nämä tasot on mitattu huippujen välillä, kun taas äänen nimellistasot ovat ajallisia keskiarvoja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ AES Pro Audio Reference definition of signal-to-noise ratio [1]
- ↑ AES Pro Audio Reference definition of headroom [2]
- ↑ a b Extron Electronicsin termien sanasto nimellistason määritelmä
- ↑ TRV900 Technical Measurements - "The nominal baseband composite video signal has an amplitude of 1.0 Vpp."
- ↑ Video Signal Standards and Conversion Page - "The Y signal has a nominal level of 1Vpp and C signal a level of around 0.5V.", "The nominal signal level is 1Vpp on a 75 ohm terminated line."