Naantalin maalaiskunnan vaakuna

Naantalin maalaiskunnan vaakuna (1958–1963)

Naantalin maalaiskunnan vaakuna oli Naantalin maalaiskunnan tunnus. Se on saanut aiheensa sanonnasta loistaa kuin Naantalin aurinko sekä puisesta aurinkotunnuksesta, joka oli asetettu koristeeksi 1750-luvun lopulla rakennetun tullihuoneen tulliportin päälle, kaupungin ja maalaiskunnan välille.

Vaakunaselityksestä on huomattava, että vaakunan vahvistamisen aikaan säde- ja liekkikoroja ei vielä eroteltu toisistaan, vaan tämä tapahtui vasta huomattavasti myöhemmin Olof Erikssonin teoksessa Heraldiikka ja symbolit: Opas heraldisten tunnusten muotoilun perusteisiin vuonna 1982. Nykyisin kuvion ulkoreuna selitettäisiin sädekoroksi, ja sitä on käytetty heraldiikassa kuvaamaan valon – ei lämmön – säteilyä.

Vaakunan selitys on ”mustassa kentässä kultainen ulkoreunaltaan liekkikoroinen vihkiristi.” Vaakunan on suunnitellut Ahti Hammar, ja Naantalin maalaiskunnan kunnanvaltuusto hyväksyi sen 30. syyskuuta 1958. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöön 24. marraskuuta samana vuonna.

Vaakuna jäi epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi 1964 Naantalin maalaiskunnan liityttyä Naantalin kaupunkiin.

Lähteet

• Suomen kunnallisvaakunat, s. 148. Suomen Kunnallisliitto, 1982. ISBN 951-773-085-3.
• Sisäasiainministeriön vahvistamat kaupunkien, kauppaloiden ja kuntien vaakunat 1949-1995 I:11 Naantalin maalaiskunta Kansallisarkiston digitaaliarkisto. ^{[vanhentunut linkki]}