Molodyi Teatr
Molodyi Teatr ('Nuori teatteri') oli vuosina 1917–1919 Ukrainassa toiminut kiovalainen teatteriryhmä, jonka johtaja oli Les Kurbas. Sen kaksi vuotta kestänyt historia päättyi kansallistamiseen, mutta sillä oli merkittävä vaikutus ukrainalaisen teatterin kehitykseen, ja se tuotti merkittäviä henkilöitä ukrainalaisen teatterin palvelukseen.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teatterin ydinryhmän muodostivat Mykola Lysenkon Musiikki- ja teatterikoulun entiset oppilaat. Pääasiallinen ohjaaja oli Kurbas, mutta hänen ohellaan ohjasivat myös Hnat Jura ja Semen Semdor. Päälavastaja oli Anatol Petrytskyi, mutta tärkeisiin tuotantoihin saatettiin kutsua Myh’ailo Boitšuk. Artikkeleissaan "Manifesto" (julkaistu Robitnytša hazetassa 1917) ja "Molodyi Teatr" (1917) Kurbas hahmotteli uudenlaista ukrainalaista teatteria ja linjasi ryhmän taiteelliset tavoitteet.[1]
Molodyi Teatr hylkäsi perinteisen ukrainalaisen ohjelmiston, ja ohjelmisto koostui moderneista ukrainalaisista näytelmistä ja maailmankirjallisuuden klassikoista. Kurbas pyrki luomaan älyllisen ja filosofisen teatterin, jonka haluttiin oli palata teatterin ritualistisille juurille ja olla jälleen eräänlainen uskonnollinen näytös. Etsiessään uusia muotoja hän otti tuotannoissaan luovaan käyttöön rytmin, eleet, musiikin ja lavastuksen.[1]
Ensimmäinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen kauden esityksiä olivat Kurbasin ohjaamat Volodymyr Vynnytšenkon realistinen näytelmä Tšorna pantera i bilyi vedmid ('Musta pantteri ja valkoinen karhu'), Max Halben naturalistinen Nuoruus sekä Juran ohjaama Doktor Keržentsev, joka perustuu Leonid Andrejevin näytelmään Mysl ('Ajatus'). Niiden jälkeen seurasi tyylitelty esitys Oleksander Olesin kolmesta symbolistisesta etydistä, joista kaksi ohjasi Kurbas ja yhden Jura. Teatterin ensimmäisen kauden päätti Jerzy Żuławskin impressionistiseen runonäytelmä Jola.[1]
Toinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen kausi (1918–1919) alkoi Kurbasin tuotannolla Sofokleen näytelmästä Kuningas Oidipus, joka oli ensimmäinen klassisen kreikkalaisen näytelmän ukrainalainen tuotanto. Sitten seurasivat Lesja Ukrajinkan U Puštši ('Erämaassa'), commedia dell’arten tyylinen sovitus Franz Grillparzerin näytelmästä Weh dem, der lügt!, tyylitelty vertep, jossa hyödynnettiin nukketeatterin konventioita, ekspressionistiset näytelmäsovitukset Taras Ševtšenkon draamarunoista Ivan Hus ja Velykyi lokh sekä musiikin säestämät koraaliesitykset lyyrisistä runoista, joita Kurbas myöhemmin piti ensimmäisinä yrityksinä luoda myöhemmässä työssään keskeisiä "muunnettuja eleitä". Muiden ohjaajien kauden aikana tekemiä ohjauksia olivat esimerkiksi G. B. Shaw’n Candida, Gerhart Hauptmannin Uponnut kello, Vynnytšenkon Hrih ('Synti'), Molièren Tartuffe ja Henrik Ibsenin Kansanvihollinen.[1]
Kun sisäiset taiteelliset erimielisyydet keväällä 1919 alkoivat kärjistyä, bolsevikkihallinto kansallisti Molodyi Teatrin, ja se sulautettiin Valtion draamateatteriin. Syntyi Ukrainan neuvostotasavallan Ševtšenkon Ensimmäinen Teatteri. Molodyi Teatr oli toiminnassa vain kaksi kautta, mutta se muutti ukrainalaisen teatterin suunnan, ja 1920-luvun suuret teatterit saivat sieltä taiteellisia johtajia, kuten Kurbasin, Juran, Marko Tereštšenkon ja Vasyl Vasylkon.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Molodyi Teatr Wikimedia Commonsissa
