Meriahvenet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meriahvenet
Raitasaha-ahven (Serranus scriba)
Raitasaha-ahven (Serranus scriba)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Meriahvenet
Serranidae
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Meriahvenet Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Meriahvenet Commonsissa

Meriahvenet (Serranidae) on ahvenkaloihin kuuluva runsaslajinen heimo. Heimon lajeja tavataan trooppisista ja lauhkeista meristä ja eräitä myös makeista vesistä. Monet heimoon kuuluvista lajeista ovat tärkeitä ruokakaloja ja eräitä pidetään myös merivesiakvaarioissa.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat meriahventen heimoon kuuluvin lajien fossiilit on ajoitettu eoseenikaudelle. Nykyään heimoon kuuluu lähteestä riippuen 62–64 sukua ja 449–535 lajia. Meriahventen jako alaheimoihin vaihtelee. Tyypillisimmin niitä katsotaan olevan viisi, koruahvenet (Anthiinae), meriahvenet (Epinephelinae), saippuakalat (Grammistinae), pomat (Lioprpomatinae) ja saha-ahvenet (Serraninae). Toisinaan pomat ja saippuakalat luetaan kuuluvaksi alaheimoon Epinephelinae omina tribuksinaan.[1][2]

Alaheimot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriahventen heimoon kuuluu FishBasen mukaan seuraavat seitsemän alaheimoa. [2]

Tyypillisiä piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruumiinrakenteeltaan meriahvenet ovat vankkaruumiisia, oliivinmuotoisia ja suurisuisia kaloja. Lajien koko vaihtelee huomattavasti. Pienimmistä lajeista Plectranthias longimanus kasvaa 3 cm, pastellimeriahven (Serranus cabrilla) 3,5 cm ja Jeboehlkia gladifer 5cm pitkiksi, kun taas esimerkiksi itajara (Epinephilus itajara) voi saavuttaa 2 metrin ja Promicros lanceolatus 3,6 metrin pituuden. Kylkiviiva on jatkuva ja täydellinen. Selkäeviä on yleensä yksi ja sen etuosa on piikikäs. Suussa on useita rivejä teräviä hampaita. Väriltään meriahvenet ovat vaihtelevia ja niiden ruumiissa on usein raitoja tai pilkkuja, eräät lajit myös kykenevät vaihtamaan väritystään. Saippuakalojen iho sisältää myrkyllistä grammistiinia. Useat lajit ovat hermafrodiitteja ja osa vaihtaa sukupuoltaan naaraasta koiraaksi kasvaessaan.[1][2][3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriahvenlajeja tavataan Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren alueilta lämpimistä ja lauhkeista vesistä. Ne elävät yleensä yksittäin tai pienissä ryhmissä tyypillisimmin lähellä koralliriuttoja tai pohjaa 200–400 metrin syvyydessä ja toisinaan myös vesiheiniä kasvavilla alueilla. Meriahvenet syövät eläinplanktonia, pienempiä kaloja, äyriäisiä ja pääjalkaisia.[1][2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 345-347. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.02.2012). (englanniksi)
  2. a b c d Family Serranidae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 21.11.2013. (englanniksi)
  3. a b Michael Allaby: A dictionary of zoology, s. 489. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0199233410. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.02.2012). (englanniksi)
  4. a b John D. McEachran, Janice D. Fechhelm: Fishes of the Gulf of Mexico: Scorpaeniformes to tetraodontiformes, s. 119. University of Texas Press, 1998. ISBN 978-0-292-70634-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.02.2012). (englanniksi)
  5. a b Family Serranidae (PDF) FAO. Viitattu 18.02.2012. (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.