Mayhem
Mayhem (sekasorto) on brittiläisessä tapaoikeudessa tahallista silpomista siten, että henkilöä vahingoitetaan, jotta hän ei voi puolustautua taistelussa. Ahtaamman laintulkinnan mukaan se edellytti silmän tai raajan vahingoittamista, kun taas korvan ja nenän poistamista ei pidetty riittävän vammauttavana. Rikoksen nimitys laajeni myöhemmin käsittämään kaikenlaisen silpomisen, vahingoittamisen ja lamaamisen millä tahansa välineellä. Sana on peräisin muinaisranskan kielen sanasta mahaing.
Fetter v. Beale[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brittiläisen tapaoikeuden suurin mullistus koskien mayhem-oppia tuli 1697, jolloin Britannian korkein oikeus King's Bench antoi tuomion käsittelyssä Fetter v. Beale, 91 Eng. Rep. 1122. Jutun kantaja katsottiin asiassa voittajaksi ja syytetty tuomittiin maksamaan korvausta väkivallanteostaan. Vähän myöhemmin, "osa hänen kalloaan irtosi hänen päästään kyseisen pahoinpitelyn vuoksi," ja kantaja nosti kanteen mayhemin perusteella. Vaikka Fetter tunnetaan vanhakantaisena esimerkkinä res judicatasta, sen merkitys on suurin siinä, että se laajentaa mayhemin kattamaan myöhemmin tapahtuneita jälkiseurauksia tässä myös "kallon menetyksen".
Nykyinen käytäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyaikana mayhem-väkivallanteon ovat korvanneet monissa oikeudenkäytöissä lain määrittelemät pahoinpitelyrikossäännökset, kuten törkeä pahoinpitely.
Muita tavallisia merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Mayhemiä" käytetään nykyisin tarkoittamaan tuhoa ja hävitystä, usein leikkimielisesti. Muutos on johtunut lehdissä käytetyn sanonnan "rioting and mayhem" (rähinöinti) väärinymmärryksestä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- John C. Klotter and Terry D. Edwards, Criminal Law, fifth edition (Anderson Publishing: Cincinnati, Ohio, 1998). ISBN 0-87084-527-6.
- Barbara Allen Babcok, Toni M. Massaro, and Norman W. Spaulding, Civil Procedure: Cases and Problems (Aspen Publishers: New York, NY 2006). ISBN 0-7355-5620-2.