Masoreettinen teksti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
100-luvun eaa. Nash papyrus sisältää esimasoreettistä tekstiä, kuten Kymmenen käskyä ja Šema Israel rukouksen.

Masoreettinen teksti on heprealaisen Raamatun eli Tanakin käsikirjoitus. Sen tuotti masoreettinen koulukunta 800- ja 1000-luvuilla. Masoreetit lisäsivät lukemisen helpottamiseksi heprealaiseen konsonanttitekstiin vokaalimerkit. Tunnetuin masoreettinen käsikirjoitus on Codex Leningradensis vuodelta 1009 (myös nimellä Codex Petropolitanus).[1]

Tanakin tekstien kanonisoinnin myötä vuoden 100 tienoilla se kopioitiin jatkossa kaikkine kielioppivirheineen ja väärin päin kääntyneitä kirjaimia myöten. Kaikki poikkeavat tekstit poltettiin. Tästä syystä vanhimmat säilyneet tekstikokoelmat ovat syntyhetkeensä nähden varsin nuoria.[1]

Kaanonin myötä teksti on pysyvät vuosisatoja lähes muuttumattomana. Tähän oletukseen saatiin vahvistus, kun Kuolleenmeren kääröt löytyivät vuonna 1947.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjalliset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 24–32