Mani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee profeettaa. Máni on niemimaa Kreikassa.

Mani (pers. ‏مانی‎, n. 210276) oli persialainen profeetta, joka perusti manikealaisuuden, muinaisen gnostilaisen uskonnon. Manikealaisuutta pidetään nykyisin sukupuuttoon kuolleena, mutta aikanaan se oli merkittävä uskonto. Vaikka Mania koskeva alkuperäiskirjoitukset ovat kadonneet, merkittäviä järjennöksiä on löytynyt Egyptin koptilaisista kirjoituksista ja myöhemmistä kiinalaisista kirjoituksista ajalta, jolloin manikealaisuus oli siellä täysin kehittynyt.

Mani syntyi vuonna 215 tai 216 Mardinun kylässä muinaisen Tispunin (kreik. Ktesifon) kaupungin lähellä Kaksoisvirran maassa. Paikka sijaitsee nykyisen Bagdadin lähistöllä. Hänen isänsä nimi oli Patik ja hänen ylhäistä parthialaista sukua olleen äitinsä nimi oli Mariam.

Manin isä liittyi erään Al Hasihin perustamaan uskonnolliseen veljeskuntaan Manin syntymän aikoihin. Kun Mani oli riittävän vanha, Patik otti hänet mukaansa lahkonsa luostariin, missä Mani sai uskonnollisen kasvatuksen. Kaksitoistavuotiaana Mani koki uskonnollisen ilmestyksen, jossa hänen ylimaallinen kaksosensa ilmestyi hänelle. Kaksonen ilmestyi vielä monta kertaa Manille hänen elämänsä aikana lohduttaen ja neuvoen häntä.

Nuorena Mani alkoi kyseenalaistaa lahkonsa opinkappaleita. Hän muun muassa kielsi ruoan rituaalisen puhdistamisen merkityksen. Lisäksi hän kieltäytyi keräämästä viljaa ja hedelmiä, vaikka munkit viljelivät itse ruokansa, sillä perusteella, että kasvit tunsivat kipua, kun niitä leikataan ja niiden hedelmiä poimitaan. Lopulta tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että Mani karkotettiin luostarista. Sen jälkeen hän ansaitsi elantonsa kerjäämällä ja opettamalla.

Mani alkoi julistaa omaa uskontoaan vuoden 240 paikkeilla. Hänen ensimmäinen opetuslapsensa oli hänen isänsä Patik. Sassanidien valtakunnan kuninkaiden kuningas (šahanšah) Sapor I otti hänet pian suojiinsa ja Mani sai luvan levittää uskontoaan Persian alueella, vaikka zarathustralaisuus olikin virallisesti valtionuskonto. Mani sai huomattavan määrän seuraajia sekä Persiassa että sen ulkopuolella ja omana aikanaan manilaisuus oli maailmanuskonto.

Myös Sapor I:n seuraaja Hurmizd I tuki Mania, mutta hänen valtakautensa kesti vain vähän aikaa. Seuraavana nousi valtaan Bahram I, joka halusi vahvistaa zarathustralaisuuden asemaa ylipappi Kirdirin kehotuksesta. Vuonna 273 tai 274 hän vangitutti Manin, joka nääntyi vankeudessa kuoliaaksi. Manin ruumis nyljettiin, nahka täytettiin oljilla ja laitettiin kaupungin ulkopuolelle riippumaan varoitukseksi hänen seuraajilleen. Seuraajat kuitenkin alkoivat kunnioittaa häntä nimellä ”elävä Mani” (”Mani hai”). Sen vuoksi Manin kutsumanimi on kreikaksi Manikhaeos, josta suomenkin käsite manikealaisuus periytyy.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Amin Maalouf Les Jardins de lumière. Èditions Jean-Claude Lattès 1991, Pariisi. [Romaani Manin elämästä]