Mani

Mani (pers. ‏مانی‎, n .210-276) oli persialainen profeetta, joka perusti manikealaisuuden, muinaisen gnostilaisen uskonnon. Manikealaisuutta pidetään nykyisin sukupuuttoon kuolleena, mutta aikanaan se oli merkittävä uskonto. Vaikkakin Mania koskeva alkuperäiskirjoitukset ovat kadonneet, merkittäviä järjennöksiä on löytynyt Egyptin koptilaisista kirjoituksista ja myöhemmistä kiinalaisista kirjoituksista ajalta, jolloin manikealaisuus oli siellä täysin kehittynyt.

Mani syntyi vuonna 215 tai 216 Mardinun kylässä muinaisen Tispunin (kreik. Ktesiphon) kaupungin lähellä Kaksoisvirran maassa. Paikka sijaitsee nykyisen Bagdadin tienoilla. Hänen isänsä nimi oli Patik ja hänen ylhäistä parthialaista sukua olleen äitinsä nimi oli Mariam.

Manin isä liittyi erään Al Hasihin perustamaan uskonnolliseen veljeskuntaan Manin syntymän aikoihin. Kun Mani oli riittävän iso, Patik otti hänet mukaansa lahkonsa luostariin, missä Mani sai uskonnollisen kasvatuksen. Kaksitoistavuotiaana Mani koki uskonnollisen ilmestyksen, jossa hänen ylimaallinen kaksosensa ilmestyi hänelle. Kaksonen ilmestyi vielä monta kertaa Manille hänen elämänsä aikana, lohdutti ja neuvoi häntä.

Nuorena Mani alkoi kyseenalaistaa lahkonsa opinkappaleita. Hän muun muassa kielsi ruuan rituaalisen puhdistamisen merkityksen. Lisäksi hän kieltäytyi keräämästä viljaa ja hedelmiä, vaikka munkit viljelivät itse ruokansa, sillä perusteella että kasvit tunsivat kipua, kun niitä leikataan ja niiden hedelmiä poimitaan. Lopulta tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että Mani karkotettiin luostarista. Sen jälkeen Mani ansaitsi elantonsa kerjäämällä ja opettamalla.

Mani alkoi julistaa omaa uskontoaan vuoden 240 paikkeilla. Hänen ensimmäinen opetuslapsensa oli hänen isänsä Patik. Sassanidien valtakunnan kuninkaiden kuningas (šahanšah) Sapor I otti hänet pian suojiinsa ja Mani sai luvan levittää uskontoaan Persian alueella, vaikka zarathustralaisuus olikin virallisesti valtionuskonto. Mani sai huomattavan määrän seuraajia sekä Persiassa että sen ulkopuolella ja omana aikanaan manilaisuus oli maailmanuskonto.

Sapor I:n seuraaja Hurmizd I tuki myös Mania, mutta hänen valtakautensa kesti vain vähän aikaa. Seuraavana nousi valtaan Bahram I, joka halusi vahvistaa zarathustralaisuuden asemaa ylipappi Kirdirin kehotuksesta. Vuonna 273 tai 274 hän vangitutti Manin, joka nääntyi vankeudessa kuoliaaksi. Manin ruumis nyljettiin, nahka täytettiin oljilla ja laitettiin kaupungin ulkopuolelle riippumaan varoitukseksi Manin seuraajille. Seuraajat kuitenkin alkoivat kunnioittaa häntä nimellä "elävä Mani" (Mani hai). Sen vuoksi kreikaksi Manin kutsumanimi on Manikhaeos, josta suomenkin termi manikealaisuus periytyy.

Kirjallisuutta

• Amin Maalouf Les Jardins de lumière. Èditions Jean-Claude Lattès 1991, Pariisi. [Romaani Manin elämästä]