Magnetohydrodynaaminen propulsio
Magnetohydrodynaaminen propulsio (MHD)[1] on työntövoimaa sähköisesti magnetohydrodynaamisella periaatteella tuottava propulsiolaitteisto.[2] Magnetohydrodynaamisesta propulsiosta on rakennettu toimiva prototyyppi.[3]
Työntövoima syntyy, kun väliaine – neste tai kaasu – saadaan sähköiseksi ja sitä voidaan sen jälkeen liikuttaa magneettikentällä. Tämä taas työntää alusta toiseen suuntaan. lähde?
Magnetohydrodynaamisessa propulsiossa ei ole liikkuvia osia, minkä ansiosta se tarvitsee vähemmän huoltoa[4]. Samalla se on hiljainen tai jopa äänetön, mikä olisi suuri etu sotilaallisissa tarkoituksissa[4].
Huolimatta monista yrityksistä rakentaa toimiva MHD-alus, se on pysynyt epäkäytännöllisenä. lähde?
_at_Kobe_Maritime_Museum_November_10,_2012.jpg)
_at_Kobe_Maritime_Museum_November_10,_2012.jpg)
_%26_Rudder_at_Kobe_Maritime_Museum_November_10,_2012_01.jpg)
Ajatus magnetohydrodynaamisesta propulsiosta on peräisin 1960-luvulta. Vuonna 1992 japanissa rakennettiin Yamato-1, 30-metrinen testialus, joka oli varustettu MHD:llä. Moottorin suuren painon vuoksi Yamato kykeni etenemään parhaimmillaan vain reilun 12 kilometrin tuntinopeudella ja se kulutti paljon energiaa. [4]
MHD:n toiminnan parantamiseksi tarvittaisiin voimakkaampia magneetteja, joita onkin sittemmin kehitetty fuusiovoiman tutkimuksissa. Magneettikenttien aiheuttaman korroosion vuoksi tarvittaisiin kestävämpiä elektrodeja, ja viime vuosina polttokenno- ja akkuteollisuudessa on kehitetty kestäviä pinnoitteita. MHD kärsii myös vastusta lisäävistä kaasukuplista, joita muodostuu elektrodien pinnalle, kun sähköä johdetaan meriveden läpi. Myös tähän on kehitetty mahdollisia ratkaisuja polttokennojen tutkimuksessa. Lisäksi kaasukuplien romahtaessa syntyy kuoppia, jotka vahingoittavat elektrodeja. [4]
Nykyään DARPA kehittää magnetohydrodynaamista propulsiota edelleen.[4]
MHD:tä muistuttava työntölaitteisto esiintyi Tom Clancyn kirjassa Punaisen lokakuun metsästys ja saman nimisessä elokuvassa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Technology: Run Silent, Run Electromagnetic. (Lehtiartikkeli magnetohydrodynaamiisesta propulsiosta.) Time, 23.09.1966. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 01.09.2015. (englanniksi)
- Koeth, Ginny: Popular Science: Science Year by Year : Discoveries and Inventions from the Last Century that Shape Our Lives Today, s. 208–209. New York: Scholastic Reference, 2001. ISBN-13: 978-0439284387. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lampinen, Ari: Uusiutuvan liikenne-energian tiekartta, s. 414. Joensuu: Pohjois-karjalan ammattikorkeakoulu, 2009. ISBN: 978-951-604-100-4. Kirjan verkkoversio (PDF) (viitattu 01.09.2015). (suomeksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Torkkeli, Mika: Sähkömagnetismi 2009 (PDF) (Sivu 54, kohta 214: Esimerkki. Magnetohydrodynaaminen potkuri.) Prujut: Sähkömagnetismi 2009. 2009. Prujut. Viitattu 01.09.2015. (suomeksi)
- ↑ Kettunen, Lauri: Magnetohydrodynaaminen propulsio laivassa 1986. Tampereen Teknillinen yliopisto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 01.9.2015. (suomeksi)
- ↑ a b c d e f The US military revives an idea for stealthy sea power BBC News. 13.7.2023. Viitattu 15.7.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Magnetohydrodynamics (MHD) Skews.me. Viitattu 01.09.2015. (englanniksi)
- MHD I: Demonstrate Magnetohydrodynamic Propulsion in a Minute 19.09.2006. Evil Mad Science LLC. Viitattu 01.09.2015. (englanniksi)
- Magnetohydrodynamics Tesla Downunder. Viitattu 01.09.2015. (englanniksi)