Lorentz Kristoffer Stobée, alkuperäinen nimi Stobæus, (1676–1756) oli ruotsalainen sotilas ja poliitikko. Stobée oli vuodesta 1699 linnoitusväen upseeri, ja hänet lähetettiin vähän myöhemmin Suomeen osallistumaan rajalla varustelutöihin. Hän toimi vuodesta 1702 Viipurin ja Käkisalmen linnoitusten vahvistamiseksi ja laajentamiseksi. Viipurin antautuessa 1710 hän joutui venäläisten vangiksi mutta karkasi 1715 sotavankeudesta. Hän toimi sittemmin linnoitustöissä Skånessa ja seurasi 1718 Kaarle XII:ta Norjaan. Kuninkaan kuoleman jälkeen Stobéesta tuli holsteinilaisen puolueen johtaja, ja hän joutui joksikin aikaa aiheettoman syytöksen nojalla vankilaan. Stobée sai 1739 kenraalimajurin arvon, ja hänestä tuli linnoitustoimen johtaja, 1741 hänestä tuli maaherra ja ylikomendantti Göteborgiin. Hän erosi viroista 1749. Hänet valittiin 1739 Ruotsin tiedeakatemiaan.[1]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lorentz Kristoffer Stobée Wikimedia Commonsissa
