Llangybin rautatieasema (Gwynedd)
| Llangybi | |
|---|---|
 |
|
| Perustiedot | |
| Rataosa | Carnarvonshire Railway |
| Sijainti | |
| Paikkakunta | Llangybi |
| Valtio | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Avattu | joulukuu 1869[1] |
| Lakkautettu | 7. joulukuuta 1964[1] |
| Asemarakennus | |
| Tyyppi | pinta-asema |
| Materiaali | kivi[2] |
| Rakennettu | noin 1870[2] |
| Ratapiha | |
| Raiteisto |
2 laituriraidetta 1 sivuraide[2] |
|
|
|
Llangybin rautatieasema oli rautatieasema lähellä Llangybin kylää Gwyneddissä, Walesissa. Se sijaitsi Carnarvonshire Railwayn varrella.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Caernarvonin ja Afon Wenin välinen Carnarvonshire Railway avattiin liikenteelle vuonna 1867. Llangybin aseman sijainti oli syrjäinen, eikä asemaa avattukaan vielä samaan aikaan muun radan kanssa. Aseman paikalla oli tasoristeys, jossa radalla kulkevat junat alkoivat maaliskuusta 1869 lähtien pysähtyä poimimaan kyytiin markkinoille menossa olleita matkustajia.[2]
Varsinainen asema avattiin joulukuussa 1869.[1] Liikenne asemalla oli aluksi vähäistä: lokakuun 1870 aikataulukirjan mukaan Llangybissä pysähtyi junia vain tiistaisin, mutta tammikuuhun 1872 mennessä liikenteestä oli tullut jo päivittäistä. Näihin aikoihin asemalle rakennettiin kivinen yksikerroksinen asemarakennus, jossa oli lipunmyyntitoimisto ja rahtikonttori. Se sijaitsi tasoristeyksen pohjois- ja radan länsipuolella, ja puurakenteinen asemalaituri taas sijaitsi asemarakennuksen pohjoispuolella. Radan itäpuolelle rakennettiin työntekijöiden asunnoiksi kaksi mökkiä. Aseman yhteydessä oli myös sivuraide, joka tosin purettiin vuonna 1938.[2]
Linjalla kulki junia Bangorista Caernarvonin kautta Afon Weniin, ja osa junista jatkoi vielä Afon Wenistä eteenpäin. Joulukuussa 1895 Llangybin asemalla pysähtyi maanantaista lauantaihin viisi junaa kumpaankin suuntaan. Maanantaisin asemalla pysähtyi yksi lisävuoro molempiin suuntiin, ja sunnuntaisin liikennöitiin yksi juna kumpaankin suuntaan.[2]
Llangybiin rakennettiin vuonna 1915 toinen raide, jotta vastakkaisiin suuntiin kulkevat junat pääsivät ohittamaan toisensa asemalla. Uudelle raiteelle rakennettiin myös laituri, ja vanhalle laiturille lisättiin puinen naisten odotushuone. Laiturien eteläpäähän rakennettiin ylityspaikka, josta pääsi kulkemaan laiturilta toiselle. Asemarakennuksen eteläpuolelle rakennettiin pieni puinen opastinrakennus, josta ohjattiin aseman vaihteita.[2]
Heinäkuussa 1922 junia kulki maanantaista lauantaihin Bangorin suuntaan seitsemän ja Afon Wenin suuntaan kuusi, mutta sunnuntailiikenne oli loppunut. Toisen maailmansodan syttymisen myötä liikennettä radalla supistettiin kolmeen päivittäiseen vuoroon molempiin suuntiin vuonna 1939. Aseman laiturit korvattiin betonisilla talvikauden 1946–1947 aikana.[2]
Penychainiin Afon Wenin länsipuolelle avattiin vuonna 1939 lomaleiri. Sodan vuoksi se tuli lomalaisten käyttöön vasta kesäkaudella 1947, jolloin Carnarvonshire Railwayn liikenne lisääntyi huomattavasti, ja radalla alkoi kulkea lomalaisia kuljettavia erityisjunia. 1950-luvulla linja oli varsin vilkas erityisesti lauantaisin, jolloin lomaliikennettä oli eniten. Monet junista ohittivat kuitenkin Llangybin. Vuoden 1960 kesäaikataulussa junavuoroja kulki maanantaista lauantaihin kahdeksan Bangorin suuntaan ja kuusi kohti Afon Weniä.[2]
Vielä 1960-luvulle tultaessakin liikenne Carnarvonshire Railwayllä oli kesäkausilla vilkasta. Talvisin liikennettä sen sijaan oli vain vähän.[2] Runsaasta lomaliikenteestä huolimatta linjaa ja sen mukana Llangybin asemaa ehdotettiin vuoden 1963 Beechingin leikkausten ensimmäisessä raportissa suljettavaksi.[3] Liikenne linjalla loppui 7. joulukuuta 1964,[2] jolloin myös Llangybin asema suljettiin.[1]
Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Llangybin asemarakennus ja rautatieläisten mökit ovat edelleen paikoillaan ja käytössä yksityisasuntoina. Laiturit on sen sijaan purettu.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Butt, R. V. J.: The Directory of Railway Stations – Details every public and private passenger station, halt, platform and stopping place, past and present. Patrick Stephens Limited, 1995. ISBN 1-85260-508-1. (englanniksi)