Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tarkoittaa seksuaalisia tekoja, jotka kohdistuvat suojaikärajaa nuorempaan lapseen tai nuoreen. Suomen rikoslain nimikkeenä se ei ole tunnusmerkistöltään pakottamiseen perustuva rikos, eikä siten vaihtoehtoinen rikosnimike raiskaukselle, törkeälle raiskaukselle, pakottamiselle sukupuoliyhteyteen tai pakottamiselle seksuaaliseen tekoon. Pakottamis- tai raiskausrikoksen tunnusmerkistön täyttyessä suojaikärajaa nuoremman kohdalla tuomitaan tekijä molemmista rikoksista.

Stereotyyppinen lasta seksuaalisesti hyväksikäyttävä henkilö on ns. namusetä eli mies, joka houkuttelee lapsia autoonsa makeisilla ja käyttää näitä sitten hyväkseen. Lasta seksuaalisesti hyväksi käyttävä voi kuitenkin olla nainenkin, eivätkä kaikki lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttävät houkuttele lapsia makeisilla. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pedofilia ymmärretään usein virheellisesti samaksi asiaksi.

Yleensä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ymmärretään viittaavan ainoastaan raiskaukseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi yhdyntää tai sen yritystä, muuta lapsen ruumiillista koskemattomuutta loukkaavaa seksuaalitekoa, esimerkiksi lapsen sukupuolielinten koskettelua tai lapsen johdattamista hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaamattomaan seksuaalikäyttäytymiseen, kuten toisen henkilön sukupuolielinten kosketteluun tai muuhun seksuaaliseen tyydyttämiseen. Hyväksikäyttö ei kuitenkaan edellytä fyysistä kontaktia lapsen kanssa, vaan voi tapahtua esimerkiksi katselemalla ja ohjailemalla lasta seksuaaliseen tai tekijän seksuaalisuutta ruokkivaan toimintaan, myös ilman fyysistä läsnäoloa viestintäteknologiaa apuna käyttäen. Lapsen hyödyntäminen pornografisissa julkaisuissa ja prostituutiossa ovat myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhuttaessa lapsena pidetään Suomen rikoslain mukaan yleensä alle 16-vuotiasta henkilöä. Suojaikäraja on korkeampi, kun on kysymys lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä perhesuhteessa. Myös 16 vuotta täyttäneeseen, mutta alle 18-vuotiaaseen kohdistuva teko on rangaistava, jos siihen syyllistyy lapsen vanhempi tai häneen rinnastettava henkilö, joka asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Tällaiseen tekoon syyllistynyt biologinen vanhempi tuomitaan lisäksi sukupuoliyhteydestä lähisukulaisten kesken. Kyse on tällöin insestistä. Koska rikosoikeudellinen vastuunalaisuus alkaa 15 vuoden iässä, voidaan rikosoikeudellisia seuraamuksia lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kohdistaa myös suojaikärajaa nuorempaan henkilöön. Teosta vastaa yksin vanhempi osapuoli ja syyteoikeus vanhentuu asianomistajan täyttäessä 28 vuotta.

Virallinen määritelmä Suomen rikoslaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6 § Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka menettelee 1 momentissa tai edellä tässä momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.

Yritys on rangaistava.

7 § Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Jos

1) tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa taikka

2) lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä

a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,

b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai

c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi,

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

7 a § Rajoitussäännös

Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

10 § Määritelmät

Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä luvussa sukupuolielimellä tapahtuvaa tai sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon.

Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä luvussa sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri maissa tehtyjen tutkimusten perusteella lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön esiintyvyys vaihtelee suuresti. Useimmissa tutkimuksissa tyttöjen hyväksikäyttö on todettu 1,5 – 3 kertaa yleisemmäksi kuin poikien. Suomalaisen kyselytutkimuksen mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksia on 6 – 8 prosentilla tytöistä ja 1 – 3 prosentilla pojista.

Seuraukset uhrille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joskin seurauksista ei ole akateemista konsensusta,[1] useiden asiantuntijoiden mukaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön voi liittyä psykologisia, emotionaalisia, fyysisiä ja sosiaalisia vaikutuksia kuten pelkoa, masennusta, pakkomielteitä, surua sekä traumaattisia stressioireita.[2] Psykologisten haittavaikutusten riski on korkeampi, mikäli hyväksikäyttöön liittyy yhdyntää, voimankäyttöä, uhkailua tai mikäli hyväksikäyttäjä on uhrin sukulainen.[3] Rind et al.-meta-analyysin mukaan erityisesti pakottaminen ja lapsen suostumuksen puuttuminen altistavat uhrin suurelle määrälle erilaisia psykologisia ja neurologisia haittoja.[4] Myös leimautuminen seksuaalisesti hyväksikäytetyksi on riskitekijä haittavaikutuksille.[5]

Rikoksena Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyväksikäyttörikoksesta tuomittu on miltei kaikissa tapauksissa sukupuoleltaan mies ja iältään todennäköisimmin 20–24- tai 15–19-vuotias.[6] Rikoksentekijöiden ikäjakauma on kuitenkin laaja. Kahdessa kolmasosassa tapauksista rikoksen kohteena on sukukypsässä iässä oleva nuori; naisten osuus on noin yhdeksän kymmenestä ja vain kolmannes rikoksista kohdistuu alle 12-vuotiaisiin, painottumatta selvästi mihinkään ikäryhmään.[6]

Käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisuissa 2006 rikoksen tekijä oli useimmiten ennalta tuttu henkilö; vieraiden tekemien rikosten osuus oli 14 %. 40 %:ssa tapauksista tekijä oli perhetuttava, naapuri tai muu tuttava. Nuoren oma seurustelukumppani oli tuomittuna 14 %:ssa tapauksista. Vanhemmat tekivät rikoksista 11 %, vanhemman seurustelukumppanit 10 % ja sukulaiset 10 %.[6]

Yksittäisrikokset painottuvat viikonloppuihin.[6]

Rangaistusten vaikuttavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen (2009) mukaan seksuaalirikosten uusimisriski ei muutu ajan kuluessa, vaan uusimisen todennäköisyys on yhtä suuri puolen vuoden ja viiden vuoden kuluttua tuomiosta.[6] Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista harvempi kuin joka kahdeskymmenes tuomittiin uudelleen seksuaalirikoksesta yhdeksän vuoden seurantajakson aikana. Vuosina 1999–2007 yksikään törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitusta ei saanut uutta tuomiota seksuaalirikoksesta. Rangaistuksia on selvityksen tekemisen jälkeen kovennettu lakiuudistuksen yhteydessä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laitinen, Merja: Häväistyt ruumiit, rikotut mielet. Tutkimus lapsina läheissuhteissa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen naisten ja miesten elämästä. Vastapaino 2004. ISBN 951-768-155-0

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jon Henley: Paedophilia: bringing dark desires to light 3.1.2013. The Guardian. Viitattu 14.2.2013. (englanniksi)
  2. Nelson EC, Heath AC, Madden PA, et al.: Association between self-reported childhood sexual abuse and adverse psychosocial outcomes: results from a twin study. Archives of General Psychiatry, 2002, 59. vsk, nro 2, s. 139–45. PubMed:11825135. doi:10.1001/archpsyc.59.2.139. (englanniksi)
  3. Bulik CM, Prescott CA, Kendler KS: Features of childhood sexual abuse and the development of psychiatric and substance use disorders. The British Journal of Psychiatry, 2001, 179. vsk, nro 5, s. 444–9. PubMed:11689403. doi:10.1192/bjp.179.5.444. (englanniksi)
  4. Rind, Bruce; Tromovitch, Philip: A meta-analytic review of findings from national samples on psychological correlates of child sexual abuse. Journal of Sex Research, 1997, 34. vsk, nro 3, s. 237. doi:10.1080/00224499709551891. (englanniksi)
  5. Holguin, G: The 'sexually abused child': Potential mechanisms of adverse influences of such a label. Aggression and Violent Behavior, 2003, 8. vsk, nro 6, s. 645. doi:10.1016/S1359-1789(02)00101-5. (englanniksi)
  6. a b c d e Hinkkanen, V. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: Tutkimus rangaistuskäytännöistä ja seksuaalirikosten uusimisesta [1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]