Lake St. Clair (Kanada-Yhdysvallat)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lake St. Clair
Ylhäältä: St. Clair joki laskee Lake St. Clair järveen josta Detroitjoki edelleen Eriejärveen.
Ylhäältä: St. Clair joki laskee Lake St. Clair järveen josta Detroitjoki edelleen Eriejärveen.
Koordinaatit 42°28′0″N, 82°40′0″WKoordinaatit: 42°28′0″N, 82°40′0″W
Sijainti Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Kanada
Pinta-ala 1 115 km²
Pinnankorkeus 175 m
Rantaviiva n. 272 km
Suurin syvyys 8,3 m
Keskisyvyys 3,7 m
Tilavuus 3,4 km³
Laskujoki Detroitjoki
Virtaus 5 324 /s

Lake St. Clair (ransk. Lac Sainte-Claire) on Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla sijaitseva järvi. Se sijaitsee noin 9,7 km koilliseen Detroitjoen varrella sijaitsevista Yhdysvaltain Detroitista ja Kanadan Windsorista. Järvi kuuluu Pohjois-Amerikan Suuriin järviin, mutta pienen kokonsa takia sitä tuskin koskaan mainitaan Suuriin järviin kuuluvaksi.

Järven pinta-ala on 1 115 km² ja sen tilavuus on noin 3,4 km³. Sen keskisyvyys on 3,7 metriä ja suurin luonnollinen syvyys 6,4 metriä, järveen on ruopattu 8,3 metrin syvyinen ja 18 metriä leveä laivaväylä joka on osa Saint Lawrencen vesitietä. Järveen laskevista joista samanniminen joki Huronjävestä on suurin, joka on muodostanut suuren suistoalueen. Se on ainoa merkittävä suistoalue Suurten järvien alueella ja yksi suurimmista makeanveden suostoalueista maailmassa. Muita suurempia järveen laskevia jokia ovat Thames ja Sydenhamjoki Ontariosta sekä Clinton River Michiganista. St. Clair laskee Detroitjoen kautta Eriejärveen.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi muodostui muiden Suurten järvien tapaan viimeisen jääkauden loppupuolella noin 12 000 vuotta sitten. Jään vetäytymisestä johtuneen maankuoren kohoamisen takia Huronjärven koillisosassa sijainnut lasku-uoma umpeutui noin 4 800 vuotta sitten ja ainoaksi ylempien Suurten järvien lasku-uomaksi jäi St. Clair joki joka taas vastaavasti laskee St. Clair järveen.[1]

Ihmisasutusta järven rannalla on ollut tiettävästi jo 100-luvulta eaa. saakka, jolloin aluella asui metsämaan kulttuurin intiaaneja. Europpalaisten saavuttua Pohjois-Amerikkaan alkuperäisasukkaiden lukumäärä supistui huomattavasti 1600-luvulla europpalaisten vallattua suuria maa-alueita jonka johdosta intiaanin oli siirryttävä uusille asuialueille, myös sodankäynti ja etenkin heidän mukanaan tuomiin tauteihin menehtyi lukuisia intiaaneja. Monia tauteja ei ollut aikaisemmin esiintynyt Pohjois-Amerikassa ja tämän vuoksi heillä ei ollut vastustuskykyä niitä vastaan. Ennen eurooppalaisten saapumista järven alue oli lähes luonnonmukaisessa tilassaan ja suuremmat muutokset alkoivat vasta 1800-luvulla jolloin siirtolaiset aloittivat laajamittaiset hakkuut ympäröivissä metsissä, kuivattivat kosteikkoalueita ja ottivat ruohikkoalueet maatalouden käyttöön. Ensimmäisen kerran järveen ja St. Clair jokeen ruopattiin syvempää laivaväylää vuonna 1855, väylää on ruopattu useaan otteeseen tämän jälkeen, muun muassa 1930- ja 1960-luvuilla. Arvioiden mukaan vuosien 1880–1965 välillä tehdyt ruoppaukset ovat alentaneet Michiganjärven ja Huronjärven pintaa pysyvästi noin 35 senttimetrillä.[1]

Ensimmäisenä järvelle purjehtinut eurooppalainen oli tutkimusmatkailija Robert Cavelier de La Salle. Hän purjehti Detroitjokea pitkin Griffon laivalla ja saavuttuaan järvelle, rikkoi pullon viiniä laivansa kylkeen ja antoi järvelle nimen "Lac Ste. Claire".[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Introduction to Lake St. Clair and the St. Clair River (PDF) 2004. US Army Corps of Engineers. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
  2. Jenny Nolan: How the Detroit River shaped lives and history 11.2.1997. The Detroit News. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]