Lämpösaaste

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lämpösaaste tarkoittaa vesistön laadun huononemista siten, että sen lämpötilan muuttuu. Lämpösaastetta aiheuttaa tavallisesti voimalaitoksista ja teollisista prosesseista vesistöihin laskettu jäähdytysvesi, mutta myös luonnollista ympäristöä kylmempi vesi voi aiheuttaa lämpösaastetta. Lämpö vähentää hapen liukenemista ja vaikuttaa vesistön ekosysteemin rakenteeseen.[1]

Lämpösaasteen teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset lämpösaasteen matemaattisia malleja kehittivät 1960-luvulla J.E. Edinger, J.C. Geyer ja Bruce Tichenor.[1]

Lämpösaasteen määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Energiantuotanto ja teolliset prosessit tarvitsevat jäähdytystä, joten lämpösaasteen määrä on merkittävä etenkin teollisuusmaissa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on arvioitu, että puolet kaikesta jokien virtaamasta käytetään jäähdytykseen. Yhdysvalloissa on arvioitu, että jo 1980-luvulla lämmintä vettä purettiin vesistöihin kuudesosa siitä, mikä on jokien virtaama yhteensä.[1]

Lämpösaastetta ilmenee usein muun veden saastumisen yhteydessä, jolloin eri saasteiden yhteisvaikutus voi aiheuttaa suurta kuormitusta vesiekosysteemeille.[1]

Ekologiset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisesti luonnonvesiin laskettu jätelämpö vähentää liuenneen hapen pitoisuutta vedessä, mikä vaikuttaa mm. kaloihin, sammakko- ja vesieläimiin. Lisäksi kohonnut lämpötila voi kiihdyttää vesieliöiden aineenvaihduntaa. Muutokset aineenvaihdunnassa voivat muuttaa lajiston tasapainoa, ja muutokset voivat myös aiheuttaa lajien muuttoliikettä niiden yrittäessä sopeutua erilaisiin olosuhteisiin. Lopputuloksena alkuperäiset lajit saattavat muuttaa pois ja vieraslajit saavat elintilaa.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Thermal pollution 4.3.2011. Encyclopedia of Earth. Viitattu 21.4.2010. (englanniksi)