Kymmenen tikkua laudalla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo ulkoleikistä. Kymmenen tikkua laudalla on myös Sir Elwoodin hiljaisten värien albumi.

Kymmenen tikkua laudalla, tai Kili-Kali[1], on lasten ulkoleikki. Nimet ja säännöt vaihtelevat alueittain, eikä leikin alkuperästä ole tietoa. Yhteistä kaikille versioille leikissä on jonkin tuen päälle keinuasentoon asetettu, vajaan metrin pituinen lauta, jonka toinen pää on maata vasten ja laudalle on asetettu kymmenen tikkua. Tikut lingotaan ympäristöön polkaisemalla laudan toista päätä. Kun tikut lennätetään ilmaan leikkijät juoksevat piiloon ja yksi ennakkoon valittu pelaaja kerää tikut takaisin laudalle, jonka jälkeen hän etsii piiloon menneet pelaajat.[2][3]

Leikin aloittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttäen jotain arpomistapaa, usein lastenlorua, eli leikkilukua[4], arvotaan kuka on etsijä. Joku vapaaehtoinen polkaisee tikut lentoon laudalta. Tässä kohdassa säännöt vaihtelevat siten, että polkaisija voi olla myös etsijä, mutta jos se on vapaaehtoinen piiloutuja, ja etsijä saa yhdenkin tikun tai lastun lennosta napattua, vapaaehtoisesta tuleekin etsijä[1]. Tikkujen ollessa pihalla levällään piiloutujat juoksevat piiloihinsa[2].

Etsiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etsijä kerää tikut nopeasti takaisin laudalle. Kun se on tehty hän huutaa "Kymmenen tikkua laudalla!"[2], tai "Kili-Kali!"[1]. Leikin nimi tulee tästä. Vasta sitten hänellä on lupa etsiä piiloutujia.

Kun etsijä löytää, tai edes näkee jonkun, hänen pitää juosta laudalle, koskettaa sitä ja huutaa samalla vaikka "Maija nähty!", tai jokin muu sovittu avainsana. Tällöin Maija on jäänyt kiinni ja joutuu tulemaan pois piilostaan laudan luokse odottamaan pelastamista.[1][2]

Pelaajan pelastautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos jokin piiloutuja pystyy juoksemaan piilostaan etsijää nopeammin laudalle ennen kuin hänet on lautaa koskemalla otettu kiinni, hän saattaa pelastaa itsensä koskettamalla lautaa ja huutamalla esimerkiksi "Matti pelastettu!" tai "Matti kotona!"[1], tai "omat nimet kirjoissa!"[2]. "Kotona", tai "kirjoissa" olevat ovat tavallaan pois pelistä, ja heille voi tulla aika pitkäksi jos leikki vielä pitkään jatkuu.

Muiden pelastaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos laudan ympärillä on kiinnijääneitä, juoksija pystyy pelastamaan heidät kaikki polkaisemalla lautaa lennättäen tikut ilmaan ja huutamalla "Kaikki pelastettu!". Aiemmin kiinni jääneet piiloutujat ovat tällöin vapaita piiloutumaan uudelleen ja leikki jatkuu. Etsijä joutuu palaamaan laudalle keräämään taas tikut paikoilleen ja tämän suoritettuaan huutamaan piiloutujille merkiksi etsintänsä alkamisesta "Kymmenen tikkua laudalla!".[1][2] Kaikkien pelastamisen, sen sijaan, että pelastaisi vain itsensä, voi tehdä joku piiloutujista vaikka häntä ei olisi edes nähty, jos hän voi hiipiä ja juosta laudalle ja polkaista sen tikut lentoon. Tällä tavalla itsensä "vaarantaen" voi osoittaa urhoollisuutta ja sosiaalisuutta.[5]

Leikin päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leikki jatkuu niin kauan, kunnes kaikki piiloutujat on löydetty tai he ovat pelastaneet itsensä "kotiin", tai jos ei enää jakseta juoksuttaa samaa etsijää, joka ei onnistu löytämään kaikkia piiloutujia ja on joutunut jo monen monta kertaa keräämään tikkuja uudelleen. Se piiloutuja, jonka etsijä on ensiksi saanut kiinni, jää seuraavalla kierroksella etsijäksi. Jos peli pitkittyy liiaksi, seuraavalla etsijällä on mahdollisuus aloittaa uusi peli huutamalla "kaikki pois piiloista!".

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Yrjö Karilas: ”Pelit”, ANTERO VIPUNEN, s. 634. Neljäs painos. Porvoo: WSOY, 1966.
  2. a b c d e f 10 tikkua laudallaArkistoitu kopio lelutalo.fi. Arkistoitu 20.4.2010. Viitattu 28.12.2010.
  3. Leikkien ohjeita. (PDF) ecredo.fi. Arkistoitu 25.12.2011. Viitattu 1.6.2013. suomeksi
  4. Yrjö Karilas: ”Leikit”, ANTERO VIPUNEN, s. 640. Neljäs painos. Porvoo: WSOY, 1966.
  5. http://vinkkilinkki.pinskut.fi/index.php?vinkki=4e8acddc[vanhentunut linkki]